Suurpedot ja porotalous
Suurpetojen ja porotalouden välinen suhde ei ole koskaan ollut täysin ongelmaton. Suurpedot saalistavat poroja ja aiheuttavat siten taloudellisia menetyksiä poronomistajille. Vaikka löytyneet petojen tappamat porot korvataan valtion varoista, paljon petojen tappamia poroja jää myös löytymättä. Tätä kompensoidaan sillä, että löytyneestä porosta saa korvauksen puolitoistakertaisena. Tämän lisäksi korvataan laskennallisin perustein vasahävikkiä vasonnan ja marraskuun viimeisen päivän väliseltä ajalta. Voimakkaiden petokantojen alueella poronhoidon edellytykset voivat vaarantua korvauksista huolimatta.
Porovahinkojen määrä on yhteydessä petojen yksilömäärään
Ahman tappama poro. Kuva: Metsähallitus, Erävalvonta.
Nykyään eri suurpetolajiemme ja porokannan vuorovaikutusta voidaan tarkastella kertyneiden tutkimustulosten valossa entistä paremmin. Tärkeä tekijä on luonnollisesti petokantojen pitkä- ja lyhytaikainen vaihtelu poronhoitoalueella. Petojen aiheuttamien porovahinkojen määrä on läheisesti yhteydessä petojen yksilömäärään: tiheän petokannan alueilla poroja päätyy petojen saaliiksi enemmän kuin siellä, missä petoja on vähän. Vuorovaikutukset riippuvat kuitenkin monista muistakin tekijöistä, mm. alueen petolajeista ja niiden keskinäisistä suhteista sekä vaihtoehtoisten saalislajien (mm. hirvi, jänis, metsäkanalinnut) kannoista. Myös muut luonnonolosuhteet ja porojen kunto vaikuttavat porojen riskiin jäädä petojen saaliiksi.
Suurpedot Suomen poronhoitoalueella
Lukumääräisesti runsain suurpeto poronhoitoalueella on karhu. Kesä on poronhoidon tuottavuuden kannalta merkittävää aikaa, koska silloin selviää kuinka hyvin vasat selviytyvät. Karhujen aiheuttamia porovahinkoja tapahtuu erityisesti toukokuussa vasonta-aikana ja kesäkuun alussa. Erityisesti vasat ovat karhujen tähtäimessä, mutta karhu voi kaataa myös aikuisen poron. Karhu saalistaa poroja myös syksyllä valmistautuessaan viettämään talviunta.
Suurpedoistamme ahma aiheuttaa koko poronhoitoaluetta tarkastellen suurimmat porovahingot. Vuonna 2019 ahman aiheuttamat porovahingot olivat suuremmat kuin kolmen muun suurpedon yhteensä. Ahmat tappavat poroja pääsääntöisesti kevättalvella ja kohteena on useimmiten siitosvaadin. Ahma on koko Suomessa aina rauhoitettu laji ja sen rauhoituksesta voidaan poiketa vain Suomen riistakeskuksen luvalla metsästyslain 41 §:n 1 momentin nojalla 41 a §:ssä säädetyin edellytyksin, jos muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole eikä päätös haittaa lajin suotuisan suojelutason säilyttämistä lajin luontaisella levinneisyysalueella. Vuoden 2016 jälkeen ahmojen poistamiseen on myönnetty vuosittain kahdeksan poikkeuslupaa itäiselle ja pohjoiselle poronhoitoalueelle porotalouteen kohdistuvien huomattavien vahinkojen vähentämiseksi. Viimeisimmät poikkeusluvat myönnettiin metsästysvuonna 2019 - 2020. Ahmaa esiintyy erityisesti Enontekiön, Inarin ja Utsjoen tunturialueella, mutta ahma viihtyy myös metsäalueilla itäisen rajamme tuntumassa. Täällä sitä kutsutaan metsäahmaksi. Poronhoitoalueen ulkopuolella ahma ei aiheuta käytännössä lainkaan vahinkoja.
Poronhoitoalueella ilveskanta on harva ja alueen kanta-arvioon liittyy muuta maata enemmän epävarmuustekijöitä. Arviolta siellä esiintyy noin 3 % Suomen arvioidusta ilveskannasta. Ilveksen aiheuttamat porovahingot voivat olla paikallisesti huomattavia.
Suurpedoistamme susi aiheuttaa poronhoitoalueella olevaan lukumääräänsä nähden suurimmat porovahingot. Poronhoitoalueella liikkuvien, reviiriä muodostamattomien susien määrään vaikuttaa Venäjältä ja alueen eteläpuolelta saapuvien yksilöiden määrä, missä voi vuodenaikaisesti olla suurtakin vaihtelua. Poronhoitoalue ei ole viime vuosina ollut susien varsinainen lisääntymisalue, sillä viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana siellä on syntynyt yhteensä vain muutama pentue. Suomen susikannan hoitosuunnitelman mukainen pienin elinvoimainen kanta 25 lisääntyvää paria on mahdollista saavuttaa poronhoitoalueen ulkopuolisen Suomen alueella, jossa on riittävästi elintilaa vähimmäistavoitteen suuruiselle susikannalle siten, että myös vahingot siellä pysyvät kohtuullisina.
Vuonna 2019 susi aiheutti silti vähäisestä lukumäärästään huolimatta lähes 1,1 miljoonan euron laskennalliset vahingot porotaloudelle. Ahman aiheuttamien vahinkojen laskennallinen arvo vuonna 2019 oli eniten eli noin 3,6 miljoonaa euroa ja ilveksen noin 0,77 miljoonaa euroa. Karhuvahinkoja oli 1,1 miljoonaa euroa.
Suurpetojen aiheuttamien porovahinkojen korvaaminen
Valtio maksaa talousarvion rajoissa poronomistajille korvauksia suurpetojen (karhu, ahma, ilves ja susi) aiheuttamista porovahingoista. Suurpetovahinkojen korvauksista vastaa maa- ja metsätalousministeriö. Suurpetovahingon korvaus maksetaan suoraan poron omistajalle, mikäli omistaja voidaan tunnistaa poron korvamerkin tai muun tunnisteen kuten kaulapannan perusteella. Jos poroa ei voida tunnistaa, korvaus maksetaan alueen paliskunnalle.
Suurpedon aiheuttamasta porovahingosta ilmoitus tulee tehdä vahinkopaikkakunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle. Porovahingon voi ilmoittaa myös sähköisesti Pesä-sovelluksessa
Maakotkan porotaloudelle aiheuttamista vahingoista vastaa ympäristöministeriö.
Suurpetovahinkojen korvaaminen
Suurpedot voivat aiheuttaa taloudellisia vahinkoja saalistamalla ja tappamalla kotieläimiä tai tekemällä tuhoja esimerkiksi maatiloilla tai mehiläistarhoissa.
EU ja suurpetojen suojelu
Suurpetojen asemaa sääntelee Euroopan unionin luontodirektiivi, jonka määräykset on sisällytetty Suomen metsästyslakiin ja -asetukseen. EU:n jäsenmaana Suomi huomioi päätöksenteossaan yhteisön lainsäädännön.
