Muut kotieläinvahingot

Suurpetojen aiheuttamat kotieläinvahingot ovat nousseet koko 2000-luvun ajan vuoteen 2013 asti, johtuen pääasiassa karhujen aiheuttamien mehiläisvahinkojen lisääntymisestä. Muutokset voidaan yhdistää osin suurpetokannoissa tapahtuneisiin muutoksiin, mutta usein nousuun saattaa vaikuttaa yksittäiset suuret vahingot. Esimerkiksi Sonkajärvellä 2007 ainoastaan yksi karhu aiheutti lähes 70 000 euron mehiläisvahingon muutamalla vahinkokerralla.: Kotieläinten petovahinkokorvaukset ovat viime vuosina vaihdelleet 0,4–0,5 miljoonan euron välillä eli niiden osuus kaikista petovahinkokorvauksista porovahingot mukaan lukien on alle kymmenesosa.

Ilves

Ilveksen tilille vahinkomerkintöjä kertyy eniten lampaista, mutta kuitenkin selvästi vähemmän kuin sudella. Myös ilves voi tappaa pihakoiran, mutta useimmiten ilveksen aiheuttamat koiravahingot tapahtuvat muun pienriistametsästyksen yhteydessä, jossa koira törmää ilvekseen.Useimmiten selvitään eläinlääkärikäynnillä. Lisäksi on merkintöjä ilveksen aiheuttamista siipikarjavahingoista ja jopa nautaeläinvahingoista sekä hevosvahingoista.

Karhu

Karhut ovat tunnetusti persoja hunajalle ja noin yli 70 prosenttia karhukorvauksista muodostuu mehiläistarhaukselle aiheutuneista vahingoista. Mehiläistarhojen aitaaminen sähköaidoilla yleensä auttaa, mutta saattaa myös siirtää ongelman suojaamattomille tarhoille. Mehiläistarhojen suojaamisella sähköaidoin on ehdottomasti paras kustannusvastaavuus, koska aidat ovat edullisia, tehokkaita ja nopeasti pystytettäviä.

Lisäksi karhut ovat tappaneet laitumella olevia lampaita ja joitain kertoja myös hevosia. Lampaiden ja hevosten laidunalueen aitaaminen sähköaidalla voi ehkäistä tehokkaasti vahinkojen syntyä. Karhut aiheuttavat toisinaan vahinkoja myös korjatulle sadolle repimällä auki tuorerehupaaleja ja -aumoja. Sähköaitamateriaalia hankitaan valtion varoin ja sitä on mahdollista saada Suomen riistakeskukselta.

Loukkaantuneen eläimen hoito

Kaikki suurempien kotieläinten vahingot eivät automaattisesti johda kotieläimen kuolemaan. Eläin voi kuitenkin tarvita eläinlääkärin hoitoa, mikäli suurpeto on purrut, repinyt tai raapinut kotieläintä. Purematapauksissa on otettava huomioon infektioriski, jonka vuoksi tarvitaan yleensä lääkitys pitkäkestoisella penisilliinillä. Pienet nahan repeämät ja haavat voivat parantua itsekseen, mutta suuremmissa vaurioissa pitää vauriokohta ommella. Vammojen vakavuudesta riippuen voi olla armeliaampaa lopettaa kotieläin. Kotieläimen hoitokulut voidaan korvata petovahinkokuluina ja kaikista tapauksista on hyvä olla yhteydessä oman kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiseen vahinkoilmoituksen ja vahingonkorvaushakemuksen tekemiseksi.

Aina vahingon syntymiseen ei tarvita suoraa hyökkäystä, vaan peto voi aiheuttaa vahinkoja vauhkoonnuttamalla kotieläimiä tarha-alueella. Osa eläimistä voi juosta paniikissa päin aitoja ja myös hukkumisia on todettu kun eläimet ovat paenneet petoa läheiseen jokeen tai muuhun vesistöön. Tiineet eläimet saattavat paniikissa saada keskenmenon. Näiden vahinkojen korvaaminen on monesti haastavaa. Petojen jälkien dokumentoimiseksi on syytä ottaa yhteyttä paikalliseen riistanhoitoyhdistyksen petoyhdyshenkilöön, joka on perehtynyt petojälkien tunnistamiseen. Yhteystiedot löytyvät Suomen riistakeskuksen sivuilta. Vahingonkorvausta haettaessa otetaan yhteys kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiseen.