Suurpedon kohtaaminen
Suurpeto kannattaa aina pyrkiä kohtaamaan rauhallisesti. Pedolle ei tule huutaa tai kääntää selkäänsä.
Suurpedot ovat aina olleet ihmisen kiinnostuksen, huolen ja huomion kohteena siksi, että ne ovat suuria ja näkyviä. Ne ovat karvaisuudessaan, nisäkkyydessään, sosiaalisuudessaan ja tasalämpöisyydessään ihmisen kaltaisia. Ne kilpailevat ihmisen kanssa samasta ravinnosta, ja ne voivat olla ihmiselle uhka. Näiden syiden vuoksi me vihaamme nimenomaan suurpetoja, me rakastamme niitä ja annamme niille myyttisiä ominaisuuksia. Me kerromme niistä satuja, käytämme niitä vertauskuvina ja annamme asioille, tavaroille ja jopa jääkiekkojoukkueille nimen niiden mukaan.
Suurpeto kannattaa aina pyrkiä kohtaamaan rauhallisesti. Pedolle ei tule huutaa tai kääntää selkäänsä.
Suurpetohavainto voi olla niin näköhavainto kuin havainto jäljistä, jätöksistä eli ulosteista, raadoista eli haaskoista tai raatelujäljistä. Ilmoittamalla havaintosi petoyhdyshenkilölle osallistut riistantutkimukseen. Havaintoja kirjataan vuosittain kymmeniä tuhansia.
Suomessa tavataan neljää maasuurpetoa, jotka kaikki kuuluvat eri heimoihin. Ilves kuuluu kissaeläimiin, susi koiraeläimiin, ruskeakarhu karhueläimiin ja ahma näätäeläimiin. Ne on määritelty kokonsa ja elintapojensa perusteella suurpedoiksi.
Suomalaisten näkemykset suurpetokantojen hoidosta ja suojelusta ovat joskus ristiriitaiset. Erilaiset näkemykset pyritään sovittamaan yhteen suurpedoille laadituilla valtakunnallisilla hoitosuunnitelmilla.