SUurpetojen MÄÄRÄN ARVIOINTI

Suurpetohavainnot ovat tärkeä osa kannanarviointiaineistoa. Suurpetoyhdyshenkilöt keräävät ja kirjaavat Tassu-tietojärjestelmään omien havaintojensa lisäksi myös muiden heille ilmoittamia havaintoja tarkistettuaan ne. Havaintoja kerätään läpi vuoden. Erityyppisiä havaintoja kertyy vuosittain runsaasti. Esimerkiksi vuonna 2019 havaintoja kirjattiin Tassu-järjestelmään kaikkiaan yli 40 000. 

Suurpetoyhdyshenkilöverkosto on toiminut vuodesta 1978 alkaen. Tassu-suurpetohavaintojärjestelmä otettiin käyttöön 2009. Järjestelmän avulla havainnot päätyvät riistahallinnon, poliisin ja tutkimuksen käyttöön. Kansalaiset voivat tarkastella Tassu-järjestelmään ilmoitettuja suurpetohavaintoja riistahavainnot.fi-palvelussa.

Kannanseuranta pohjautuu useisiin tietolähteisiin

Susikannan arviointi 

Suden kanta-arvio tuotetaan usean tietoaineiston pohjalta. Kanta-arvio perustuu pääosaltaan Tassu-suurpetohavaintojärjestelmään kirjattuihin susihavaintoihin, suden DNA-aineistoon, saalis- ja kuolleisuustilastoihin sekä suden reviirin ja biologian tuntemiseen. Kanta-arvioinnissa voidaan käyttää myös satelliittiseurannan tuloksia. Lisäksi susikannasta on rakennettu tilastollinen malli, jolla voidaan arvioida mm. susikannan kehittymistä vuoden mittaan.

Laumat voidaan erottaa toisistaan GPS-aineiston avulla, mutta riittävän DNA-aineiston kerääminen alueelta kertoo saman asia ja samalla selviää lauman yksilömäärä. Monien tietoaineistojen lisäksi maastohavainnointi tuo tarkennusta epäselväksi jääneisiin kohtiin.

Susikannan alueellista kokoa ja levittäytymistä on mahdollista tarkentaa vielä erillislaskennoilla, joissa metsästäjät ja luontoharrastajat yhdessä Luonnonvarakeskuksen tutkijoitten kanssa laskevat jonkin alueen tilanteen yhden päivän aikana. Menetelmän puutteena voidaan pitää sitä, että se on käyttökelpoinen vain hyvissä sää- ja lumiolosuhteissa. Lisäksi laumojen erottaminen toisistaan vaatii riittävää etukäteisseurantaa. Katso uusin suden kanta-arvio vuodelta 2020 (luke.fi)

Ilveskannan arviointi

Ilveksen kanta-arvion perusta on suurpetoyhdyshenkilöiden Tassu-järjestelmään tallentamat tiedot pentuehavainnoista. Pentuehavainnossa on havaittu yhdessä emo ja sitä seuraava alle vuoden ikäinen pentu. Erillisistä lumijälkilaskennoista ja Luonnonvarakeskuksen tutkimushankkeista saadaan täydentävää tietoa.

Kannan koon arvioimiseksi pentuehavaintoaineistosta selvitetään erillisten pentueiden määrä ja tämä kerrotaan laji- ja aluekohtaisilla kertoimilla. Kerroin kuvaa pentueiden osuutta kaikista ilveksistä. Pentueiden osuus eri alueilla vaihtelee ilveskannan eri kehitysvaiheissa (levittäytyvä, kasvava tai vakiintunut kanta), joten myös kertoimessa on eroja alueiden välillä.

Suomessa käytössä oleva menetelmä on mukaelma Ruotsin ja Norjan ilveskannanseurannan menetelmästä, ja se perustuu Pohjoismaisiin tutkimustuloksiin ilveksen käyttäytymisestä ja biologiasta. Kyseinen menetelmä on kehitetty oloihin, joissa pentuehavaintoja tehdään satunnaisesti pitkällä aikavälillä. Havainnoista tehtävän tulkinnan lisäksi ilveskantaa ja sen kehitystä mallinnetaan mallien avulla. Populaatiomalli kuvaa kannan kehitystä yleisellä tasolla ja antaa pentuearviolle 95 % luottamusvälit. Ennustemallin avulla tarkastellaan eri tasoisten metsästysverotusvaihtoehtojen vaikutusta kannan kehitykseen neljän vuoden aikana. Katso uusin ilveksen kanta-arvio vuodelta 2020 (luke.fi)

Karhukannan arviointi

Karhukanta-arvio perustuu ensisijaisesti petoyhdyshenkilöverkoston ilmoittamiin havaintoihin vuotta nuoremmista pentueista. Arvio on herkkä petoyhdyshenkilöiden määrässä ja aktiivisuudessa tapahtuville muutoksille; esimerkiksi petoyhdyshenkilön pitkällinen sairastuminen voi vaikuttaa sen alueen havaintomäärän vähenemiseen.

Pentueet liikkuvat muihin karhuihin verrattuna suppealla alueella ja naapuripentueiden elinpiirit eivät ole niin päällekkäisiä kuin muiden samalla alueella elävien karhujen elinpiirit. Erillisten pentueiden lukumäärän arvioinnissa käytetään etäisyyskriteereitä, havaintojen päivämääriä, tietoa pentujen määrästä ja naaraskarhun ja pentujen tassun kokoa. Etäisyyskriteerit pohjautuvat aineistoihin, joita on saatu GPS-lähettimellä varustettujen pennullisten naaraiden liikkumisesta ja elinpiirien koosta. Arvio karhujen kokonaisyksilömäärästä saadaan kertomalla pentueiden lukumäärä luvulla kymmenen.

Kanta-arvion tulkinnan helpottamiseksi on tilastollinen mallinnus otettu avuksi kuvaamaan tulevaa. Malli ottaa huomioon kannan tilan ja kannan verotuksen sekä eläimen biologisia taustatietoja. Mallinnusta kehitetään edelleen.

Osittain Lapin-, Länsi- ja Etelä-Suomen karhukannan arvioinnissa korostuvat havainnot yksinään liikkuvista karhuista, koska pentueet ovat näillä alueilla harvinaisia, ja karhukanta muodostuu ensisijaisesti nuorista uroksista. Katso uusin karhun kanta-arvio vuodelta 2020 (Luke.fi)

Ahmakannan arviointi

Ahmakanta-arvion tekeminen on haasteellista ja siihen liittyy enemmän epävarmuutta kuin muiden suurpetojen kanta-arviointiin. Ahmakanta-arvion ensisijainen aineisto on riistakolmioiden talvilaskentojen tulokset. Riistakolmiot ovat metsäriistan runsauden seurantaa varten perustettuja laskentareittejä.

Lisäksi poronhoitoalueella ahmakannan seurannassa keskeinen rooli on Metsähallituksen ja paliskuntien yhteisillä, systemaattisilla jälkilaskennoilla. Laskennassa pyritään selvittämään alueen ahmojen lukumäärä mahdollisimman tarkoin etsimällä jälkiä ja seuraamalla niitä mahdollisimman pitkään eri eläinyksilöiden erottamiseksi toisistaan. Näitä laskentoja on tehty vuodesta 2001 lähtien. Kanta-arviointiin ei voida hyödyntää satelliittiseurantatekniikkaa, koska ahmoja ei pannoiteta. Ahman suippomaisen pään vuoksi pannat eivät pysy ahman kaulassa. Katso uusin ahman kanta-arvio vuodelta 2020 (luke.fi)