Suurpetotutkimus
Suurpetotutkimuksen päätehtäviä ovat suurpetokantojen kartoitus ja petojen elintapojen tutkiminen. Suurpetokannoista selvitetään määrän lisäksi myös kannan ikä- ja sukupuolirakenne sekä geneettinen rakenne. Tutkimuksella saadaan tietoa lisäksi suurpetojen liikkumisesta, elinpiiristä, ravinnosta, elinympäristöstä ja suhteesta ihmistoimintoihin.
Ilvestutkimus. Kuva: Petri Timonen.
Karhu laboratoriossa. Kuva: Petri Timonen
Luonnonvarakeskus vastaa suurpetotutkimuksesta Suomessa
Suomessa suurpetojen kannanseurannasta ja tutkimuksesta vastaa Luonnonvarakeskus (Luke). Lisäksi yliopistoilla on meneillään suurpetotutkimukseen liittyviä hankkeita eri puolilla Suomea.
Tutkimustulokset rakentavat suurpetokantojen hoidon perustaa. Tärkeimmät kohdelajit ovat viime vuosina olleet karhu ja susi.
Suurpetojen määrän arviointi
Suurpetokantojen seuranta Suomessa perustuu useampaan eri menetelmään ja menetelmät poikkeavat jonkin verran lajeittain. Luonnonvarakeskuksen (Luke) laatimat arviot yksilömääristä pohjautuvat ensisijaisesti petoyhdyshenkilöiden muodostaman vapaaehtoisen kenttäorganisaation keräämään havaintoaineistoon. Luonnonvarakeskus hyödyntää petokantojen arvioinnissa myös metsästäjien suorittamia maalaskentoja, hirvenmetsästäjien nk. hirvihavaintokorteille kirjaamia petohavaintoja sekä riistakolmiolaskentoja. Suden kannanarvioinnissa käytetään apuna myös pantasusien seurantaa ja DNA-menetelmää. Luonnonvarakeskus tekee vuosittain arviot suurpetokantojen koosta, lisääntymistuotosta sekä metsästettävyydestä. Tutustu kannanarviointiin.
Ekologinen tutkimus
Suomen suurpetotutkimus on keskittynyt Luonnonvarakeskukseen (Luke). Luonnonvarakeskus toteuttaa tutkimusta yhdessä useiden eri tahojen kanssa. Suurpetotutkimus tuottaa tietoa maa- ja metsätalousministeriön tekemien kannanhoitopäätösten pohjaksi. Ekologisen tutkimuksen tärkeimpiä tavoitteita on lisätä kanta-arvioiden luotettavuutta suurpetojen liikkuvuus- ja elinpiiritiedon avulla, kerätä tietoa suurpetojen elintavoista sekä selvittää kantojen perimä. Tutustu ekologiseen tutkimukseen.
Yhteiskuntatutkimus
Suurpedot ovat olleet viimeisten vuosikymmenten aikana toistuvien ja monimutkaisten kiistojen kohteina. Etenkin suteen, mutta viime vuosina myös ilvekseen ja karhuun, liittyvien eri intressien, arvojen, asenteiden ja tietojen välillä on ollut aika ajoin voimakkaitakin ristiriitoja. Taustalla ovat muuttuvat käsitykset suurpedoista uhanalaisina eläiminä. Tutustu yhteiskunnalliseen tutkimukseen.
Susien DNA-tutkimus
Susien lajipuhtauden määrittelemiseksi käytetään geneettisiä menetelmiä. DNA-analyysi on kansainvälisesti käytetty menetelmä perinnöllisten erojen tunnistamisessa, ja se on jo pitkään syrjäyttänyt ulkoisiin ominaisuuksiin perustuvat vertailut.
DNA-menetelmää käytetään apuna myös susien kannanarvioinnissa. Tutustu susien DNA-tutkimukseen.
Suurpetotutkimus Suomessa
Suomessa suurpetojen kannanseurannasta ja tutkimuksesta vastaa Luonnonvarakeskus (Luke).
Suurpetokantojen hoitosuunnitelmat
Suomalaisten näkemykset suurpetokantojen hoidosta ja suojelusta ovat joskus ristiriitaiset. Erilaiset näkemykset pyritään sovittamaan yhteen suurpedoille laadituilla valtakunnallisilla hoitosuunnitelmilla.
Lainsäädäntö ja määräykset
Suomen suurpetojen suojelussa ja metsästyksessä sovelletaan kansallista lainsäädäntöä ja hoitosuunnitelmien linjauksia.
