Suomen maasuurpedoista susi ja ahma ovat erittäin uhanalaisia, koska niiden populaatiot ovat hyvin pieniä tai rajoittuneita. Niiden uhanalaisuuden pääasiallinen syy on pyynti. Ahmaa uhkaa pyynnin lisäksi ilmastonmuutos.
Karhu on silmälläpidettävä laji.
Vuoden 2019 arvioinnissa suden, karhun ja ahman uhanalaisuusluokitus säilyi ennallaan. Ilves ei ole enää punaisella listalla. Edellinen arviointi ilmestyi vuonna 2015.
Lue lajien uhanalaisuudesta kertova Punainen kirja 2019 (helda.helsinki.fi). Tutustu Punaisen kirjan verkkopalveluun (punainenkirja.laji.fi)
Uhanalaisuusarvioinnin punaisen listan luokat:
- Hävinneet (RE)
- Äärimmäisen uhanalaiset (CR)
- Erittäin uhanalaiset (EN)
- Vaarantuneet (VU)
- Silmälläpidettävät (NT)
- Puutteellisesti tunnetut (DD)
Uhanalaisuuden kriteerit:
A. Populaation pieneneminen
B. Maantieteellinen alue tarkasteltuna joko levinneisyysalueen tai esiintymisalueen tai molempien mukaan
C. Pieni ja jatkuvasti taantuva populaatio, pirstoutuminen tai voimakkaat vaihtelut
D. Hyvin pieni tai rajoittunut populaatio
E. Häviämisriskin kvantitatiivinen analyysi
Ahma
Ahma on erittäin uhanalainen laji (EN). Syynä on pieni populaatiokoko. Vuosina 1978–2006 ahmapopulaation vuotuinen kasvu oli vain 4,7 %.
Susi
Susi on erittäin uhanalainen laji (EN), koska sen arvioitu populaatiokoko on alle 250 lisääntymiskykyistä yksilöä. Suomen susikannan on aina ajateltu olevan Venäjän suuren susikannan länsireunaa.
Karhu ja ilves
Karhu on silmälläpidettävä laji (NT). Karhu on arvioitu silmällä pidettäväksi pienen populaatiokoon perusteella (kanta alle 1000 lisääntymiskykyistä yksilöä), ja arviointikriteerien perusteella saatua uhanalaisuusluokkaa on laskettu yhdellä luokalla Suomen ulkopuolelta saatavan täydennyksen vuoksi.
Ilves on Suomen suurpedoista runsaslukuisin. Ilveksen ja karhun kannat ovat vahvistuneet viime vuosina.