Suurpetojen suojelu
Suomi on sitoutunut niin kansallisesti kuin kansainvälisin sopimuksin ylläpitämään suotuisan suojelutason petokannat. Elinvoimainen minimipopulaatio (MVP) on eläintieteilijöiden käsitys siitä, millä minimimäärällä jokin eläinkanta säilyy myös tulevaisuudessa eikä kuole sukupuuttoon. Jos eläinkanta on liian pieni, se häviää mitä luultavimmin useiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta, vaikka päällisin puolin kaikki näyttäisi olevan kunnossa.
Susi. Kuva: Eero Kemilä.
Nykytilanne
Ilveksiä ja karhuja Suomessa on jo sen verran paljon, että niiden uskotaan säilyvän myös lapsen lapsillemme. Ahmoja ja susia on sen sijaan niin vähän, että ne olisivat hävinneet ilman suojelua ja maahamme kohdistuvaa muuttoa. Suomeen vaeltaa joitakin kymmeniä ahmoja vuosittain. Suomen susikanta on vielä täysin Venäjältä vaeltavien susien varassa, vaikka sudet lisääntyvätkin maassamme.
Suojelumenetelmät
Suurpetojen suojelumenetelmiin kuuluvat tutkimus, valistus, asennekasvatus, vahinkojen korvaus ja ehkäisy sekä siirtoistutukset.
Suurpetojen uhanalaisuus
Suomen maasuurpedot ovat uhanalaisia, koska niiden populaatiot ovat hyvin pieniä tai rajoittuneita.
Siirtoistutukset
Siirtoistutusten perusajatuksena on palauttaa elinvoimaiset kannat alueille, joilta eläinlajit ovat hävinneet rajoittamatta tai estämättä kuitenkaan eläinten vapaata liikkumista.
