Suden metsästys
Sudenmetsästys onnistuu käytännössä vain lumen ollessa maassa. Tällöin selvitetään jälkien perusteella, mihin maastoon sudet ovat asettuneet päiväksi. Sudet kierretään riittävän suureen kierrokseen siten, että niitä ei karkoteta ennen aikojaan. Kun on varmistunut, että sudet ovat kierroksessa, aloitetaan lippusiiman asettaminen.
Suden metsästys. Kuva: Aku Ahlholm.
Suden metsästys. Kuva: Aku Ahlholm
Suden pyytäminen on ryhmätyötä
Susia metsästetään useimmiten lippusiiman avulla. Siimaa kierretään tuulen alta kahdella partiolla kumpikin omaan suuntaansa. Edellä kulkeva metsästäjä purkaa siimaa kelalta ja jäljessä tuleva asettelee sen sopivalle korkeudelle. Kun lippusiima on saatu kierroksen ympärille, voidaan maastosta riippuen yrittää pienentää kierrosta metsästyksen kannalta sopivammaksi.
Lippusiiman tehokkuutta lisää, jos siimakierros hajustetaan. Perinteisen lippusiiman asemesta voidaan käyttää myös tuulessa herkästi liikkuvaa muovinauhaa, joka on helpompi käsitellä kuin perinteinen lippusiima.
Passimiehet asettuvat kierroksen sisäpuolelle lähelle siiman vartta siten, että susi ei joudu siiman ja passimiehen väliin. Ajomies tai kaksi lähtee hiljalleen kulkemaan tuulen päältä ajaen sudet liikkeelle. Tuoreita jälkiä seuraamalla ajomies pitää sudet liikkeessä.
Kun passimies näkee suden lähestyvän, on odotettava liikkumatta. Sutta ammutaan vasta, kun se on tehokkaan ampumamatkan päässä. Suden metsästykseen paras ase on kivääri.
Sutta voidaan metsästää myös ilman lippusiimaa. Asutuksen hajuihin ja ääniin tottuneet sudet eivät välttämättä pysykään lippusiimakierroksessa. Tällöin sutta metsästetään asettamalla passimiehet kierroksen ympärille.
Suden metsästys poikkeusluvalla
Susi on metsästyslain 37 §:n mukaan aina rauhoitettu. Metsästyslainsäädäntö kuitenkin mahdollistaa 41a §:n nojalla poikkeuslupien myöntämisen, jos muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole eikä päätös haittaa lajin suotuisan suojelutason säilyttämistä lajin luontaisella levinneisyysalueella. Syynä poikkeusluvan myöntämiselle voi olla esimerkiksi muun luonnon säilyttäminen, karjatalousvahinkojen ehkäiseminen, yleinen turvallisuus tai sosiaaliset syyt.
Poikkeusluvan nojalla suden metsästys on mahdollista ympäri vuoden. Suomen riistakeskus käsittelee hakemukset ja tekee päätökset tapauskohtaisen harkinnan perusteella. Valtioneuvoston asetuksella on tarkemmin säädetty muun muassa poikkeusluvan edellytysten arvioinnista sekä säädetty poikkeusluvan voimassaoloajaksi enintään 21 vuorokautta. Lisäksi Suomen riistakeskuksen harkintavaltaa rajaa maa- ja metsätalousministeriön asetus, jolla säädetään metsästysvuosittain enimmäismäärä poikkeuslupien nojalla saaliiksi saatujen susien määrälle. Poikkeusluvan nojalla kaadetusta sudesta tulee tehdä Suomen riistakeskukselle ja poliisille ilmoitus välittömästi seuraavana arkipäivänä.
Saaliiksi saatu susi kuuluu valtiolle ja on toimitettava Luonnonvarakeskukselle. Tutkimuslaitoksen tulee hävittää riistaeläin, luovuttaa se yleishyödylliseen tarkoitukseen tai myydä eläin valtion lukuun. Mikäli sudesta saatuja osia kaupataan, tulee tätä varten hakea CITES-lupa Suomen ympäristökeskukselta sekä Suomen riistakeskuksen antama todistus luvallisesta saannosta.
Suomen susikannan hoitosuunnitelma
Suomen riistakeskus valmistelee yhteistyössä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen kanssa uutta Suomen susikannan hoitosuunnitelmaa, jonka luonnos luovutetaan maa- ja metsätalousministeriön vahvistettavaksi vuoden 2014 lopussa.
Metsästyslaki ja asetukset
Karhu, susi, ilves ja ahma ovat riistaeläimiä. Riistaeläimistä säädetään metsästyslaissa. Yksityiskohtaiset säännökset löytyvät metsästysasetuksesta, metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista annetusta valtioneuvoston asetuksesta ja lajikohtaisista maa- ja metsätalousministeriön asetuksista.
Havainnot kannanarvioinnin perustana
Luonnonvarakeskuksen arviot suurpetokannoista perustuvat ensisijaisesti vapaaehtoisten petoyhdyshenkilöiden keräämiin suurpetohavaintoihin, joita ovat näköhavainnot ja suurpetojen maastoon jättämät jäljet ja jätökset.
