Pennut liipasimella Pohjois-Karjalassa

Aku Ahlholm, teksti
(Julkaistu aiemmin Metsästäjässä 4/2013)

Pohjois-Karjalassa oli syksyllä 2010 menossa laillinen karhujahti. Kokeneet metsämiehet jäljittivät karhua koiran avulla. Koiramies ilmoitti passimiehelle kahdesta karhusta, joista toinen oli selvästi pienempi. Passissa varauduttiin pentutilanteeseen.

Pian alkoikin melkoinen vilske. Ensin koira aloitti haukun. Jonkin ajan kuluttua yhden passimiehen läheltä juoksi kaksi karhua. Pian mies näki aukon taakse puuhun kolmannen karhun. Vielä hetken päästä hänen eteensä tuli isompi karhu, jota mies ei uskaltanut ampua, koska epäili tätä aukon ylittäneiden emäksi.

Metsästäjä tarkkaili vielä puuhun jäänyttä karhua ja päätteli, että se ei kuulu samaan porukkaan ja näyttääkin erauspojalta. Kun karhu laskeutui puusta, mies ampui sen.

Ammuttu karhu tarkastettiin vasta nyljettynä ja orressa roikkumassa. Käpälän leveyttä ei enää päästy mittaamaan, mutta tarkastuksen tehnyt mies hämmästeli saaliin keveyttä.

Näyttö juuttui tulliin
Tapaus päätyi tutkintaan ja lopulta oikeuteen. Saaliin tarkka paino jäi epäselväksi, mutta oikeuden mielestä karhu painoi joka tapauksessa vähemmän kuin pienin havaittu ylivuotinen uroskarhu.

Paras näyttö olisi saatu hampaista, mutta hammasnäytteet olivat jääneet USA:n tulliin, joten niistäkään ei saatu lopullista vahvistusta. Hampaat olivat kuitenkin yhden todistajan mukaan olleet tyypilliset pennun hampaat.

Oikeus kuuli useita todistajia ja päätyi lopulta sille kannalle, että karhu oli muun muassa liian köykäinen erauspennuksi. Myös hampaat olivat pennun hampaiden oloiset.

Metsästäjä tuomittiin metsästysrikkomuksesta 15 päiväsakkoon. Karhun ruho, nahka ja kallo menivät valtiolle, mutta metsästyskivääri palautettiin tuomitulle.

Lieventääkö tunnustus?

Usein ajatellaan, että reilu tunnustus lieventää tuomiota. Näin ei aina ole. Vähän vastaavanlainen tapaus sattui syksyllä 2011 samoilla konnuilla Pohjois-Karjalassa. Mies ampui pienen karhun puolen tunnin haukun jälkeen, kun karhu oli noussut puuhun.

Mies tunnusti tapahtuneen, eikä oikeudessa käyty samanlaista kiivasta kädenvääntöä ammutun karhun iästä. Tuomio oli raskaampi: metsästysrikos ja 50 päiväsakkoa, kun edellisessä tapauksessa tuomittiin metsästysrikkomus ja 15 päiväsakkoa. Tekonsa tunnustanut menetti metsästyskiväärinsäkin valtiolle, mutta vapautettiin metsästyskiellosta.

Otetaanpa vielä kolmas tapaus. Sekin sattui Pohjois-Karjalassa 2011. Metsästäjä kuului seurueeseen, joka metsästi karhua koirien avulla. Miehen passiin juoksi nuori karhu, jota hän seurasi katseella 25–30 metrin ajan ennen laukausta. Metsästäjä ei tuona aikana nähnyt emokarhua lähistöllä, eikä emosta ollut havaintoa koiramiehellä tai muilla passimiehillä.

Vasta kun karhu oli nurin, metsästäjät hämmästelivät sen pientä kokoa. He ilmoittivat epäilystään itse välittömästi sekä poliisille että riistanhoitoyhdistykselle. Oikeudessa puolustus totesi, että pennun ja ylivuotisen karhun erottaminen toisistaan on luonnossa mahdotonta, jos emosta ei ole havaintoa.

Mies tuomittiin metsästysrikoksesta, ja hän sai 20 päiväsakkoa. Metsästyskivääristä tuli valtion omaisuutta, ja metsästyskieltoakin rapsahti vuoden verran.

Sen sijaan karhun arvoa metsästäjä ei joutunut korvaamaan, koska poliisi oli karhun jo takavarikoinut ja hävittänyt.