Suurpetokantojen hoitoon ja suojeluun osallistuvat monet viranomaiset, järjestöt ja pedoista kiinnostuneet ihmiset. Myös oikein suunniteltu metsästys on petokantojen hoitoa ja suojelua.
Suurpedot ovat metsästyslain mukaan rauhoitettuja riistaeläimiä. Niitä voidaan metsästää rajoitetusti poikkeusluvilla.
Kaksi miestä kantaa kaadettua karhua. Kuva Timo Eskola.
Suurpetojen metsästys perustuu lajien kannanhoitosuunnitelmiin. Niiden mukaan suurpetokantojen tulee säilyä elinvoimaisina ja ihmisarkoina. Vahinkoperusteiset poikkeusluvat metsästykseen myöntää Suomen riistakeskus.
Kannanhoidollinen poikkeuslupa, jonka nojalla saatu saalis kuuluu luvansaajalle, voidaan myöntää vain lajin vahvalla esiintymisalueella tapahtuvaan metsästykseen. Vahinkoperusteinen poikkeuslupa voidaan myöntää periaatteessa milloin tahansa.
Suomi on jaettu lajikohtaisissa hoitosuunnitelmissa kannanhoitoalueisiin. Kullakin alueella kannanhoidolliset tavoitteet voivat olla erilaiset. Esimerkiksi suurin osa karhua koskevista kannanhoidollisista poikkeusluvista myönnetään niin sanotun vakiintuneen kannan alueelle, kun taas levittäytymisvyöhykkeellä ja kehittyvän kannan alueilla poikkeuslupien määrä on pienempi.
Ennen kuin hakemukseen annetaan myönteinen tai kielteinen päätös, selvitetään, vaarantaako rauhoituksesta poikkeaminen kyseisen lajin suotuisaa suojelutasoa tai sen saavuttamista ja täyttyvätkö metsästyslaissa luetellut poikkeamisperusteet. Poikkeuslupia harkittaessa on myös etsittävä muuta tyydyttävää ratkaisua metsästyksen sijaan.
Karhunmetsästys on Suomessa kokenut tavallaan uuden tulemisen. Karhukannan vahvistumisen myötä on metsästäjien yhä laajemmalla alueella mahdollista osallistua karhunmetsästykseen. Karhunmetsästystaidot ovat säilyneet hyvin Itä- ja Pohjois-Suomessa. Muualla maassa metsästysperinteisiin on tullut katkos, jota paikataan metsästäjiä kouluttamalla. Lue lisää karhunmetsästyksestä.
Sudenmetsästys onnistuu käytännössä vain lumen ollessa maassa. Tällöin selvitetään jälkien perusteella mihin maastoon sudet ovat asettuneet päiväksi. Sudet kierretään riittävän suureen kierrokseen, siten että susia ei karkoteta ennen aikojaan. Kun on varmistunut, että sudet ovat kierroksessa, aloitetaan lippusiiman asettaminen. Lue lisää sudenmetsästyksestä.
Ilves on levittäytynyt koko Suomeen ja sen metsästykseen on nykyisin monella metsästäjällä mahdollisuus osallistua. Ilveksen metsästysaika alkaa joulukuun alussa lähes koko Suomessa, vain poronhoitoalueella metsästys alkaa jo lokakuun alussa. Metsästys onnistuu vain lumen ollessa maassa. Lue lisää ilveksen metsästyksestä.
Suurpedon tappaminen luvatta tai muuten vastoin lakia on yleensä metsästysrikoksena törkeä. Lue suurpetojen laitonta pyyntiä koskevasta lainsäädännöstä.
Suomen suurpetojen suojelussa ja metsästyksessä sovelletaan kansallista lainsäädäntöä ja hoitosuunnitelmien linjauksia.
Suomalaisten näkemykset suurpetokantojen säätelystä pyritään sovittamaan yhteen kullekin lajille laaditulla valtakunnallisella hoitosuunnitelmalla.
Suurpetotutkimuksen päätehtäviä ovat suurpetokantojen kartoitus ja petojen elintapojen tutkiminen. Keskeisiä osa-alueita ovat kantojen ikä- ja sukupuolirakenne sekä geneettinen rakenne. Tutkimuksen kohteena ovat myös liikkuvuus, elinpiirit, ravinto, elinympäristöt ja suhde ihmistoimintoihin.
Suurpedot aiheuttavat erityyppisiä vahinkoja porotaloudelle, kotieläimille, mehiläistarhaukselle ja maataloudelle. Myös koiria menetetään pedoille, lähinnä susille, niin metsästyksen yhteydessä kuin kotipihoiltakin.
Suurpetojen asemaa sääntelee Euroopan unionin luontodirektiivi, jonka määräykset on sisällytetty Suomen metsästyslakiin ja -asetukseen. EU:n jäsenmaana Suomi huomioi päätöksenteossaan yhteisön lainsäädännön.
”Lounais-Suomen susikeskittymä on vahva monesta syystä. Vuosien varrella susireviirien koot ovat lounaassa pienentyneet, mikä kertoo siitä, että sudet sopeutuvat pienempään elintilaan, kun ravintoa on hyvin saatavilla. Ravintoa on valkohäntäpeurakannan myötä reilusti, joten siellä sudet tulevat kesk...