Luontodirektiivin tavoitteena on edistää luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä ja kestävää kehitystä. Se pyrkii turvaamaan harvinaisten ja uhanalaisten eliölajien säilymisen yhteisön alueella. Luontodirektiivin sääntely kohdistuu liitteissä mainittuihin lajeihin.
Direktiivin liitteissä mainitaan neljä Suomessa esiintyvää suurpetoa:
- Ahma kuuluu direktiivin liitteen II määrittämiin eläin- ja kasvilajeihin, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita. Tämä tarkoittaa Natura 2000 –verkostoon kuuluvia alueita.
- Karhu ja ilves koko maan alueella sekä susi poronhoitoalueen ulkopuolella ovat liitteen IV määrittämiä tiukkaa suojelua edellyttäviä lajeja.
- Kun susi on poronhoitoalueella, se luetaan liitteen V lajeihin.
Pääsääntönä suurpetojen suojelu
Suomessa on luontodirektiivin IV liitteen eläinlajeja koskeva tiukka suojelujärjestelmä. Näin myös karhujen, ilvesten ja susien tahallinen pyydystäminen tai tappaminen luonnossa on kielletty (12 artikla). Myös kyseisten lajien muu tahallinen häiritseminen on kielletty. Luontodirektiivi ei säätele ahman metsästystä eikä poronhoitoalueella suden metsästystä niin tiukasti kuin poronhoitoalueen ulkopuolella.
Karhun, suden ja ilveksen tiukasta suojelusta voi poiketa tietyin edellytyksin (16 artikla). Esimerkiksi voidaan estää ennalta erityisen merkittäviä vahinkoja silloin kun ne kohdistuvat viljelmiin, karjankasvatukseen, metsiin, kalatalouteen, vesistöihin tai muuhun omaisuuteen. Lisäksi tiukasta suojelujärjestelmästä voidaan myös poiketa kansanterveyden tai yleisen turvallisuuden turvaamiseksi tai muun tärkeän yleisen edun vuoksi.
Näiden yksilöityjen poikkeusten lisäksi luontodirektiivi sallii metsästyksen yleisemmällä tavalla.
Myös kannanhoidollinen metsästys mahdollista
Komissio on vahvistanut luontodirektiivin 16 artiklan tulkintaohjeen. Ohje perustuu pääosin keskeisiin Euroopan yhteisön tuomioistuimen ratkaisuihin sekä komission oikeuspalvelun näkökulmiin tietyissä erityiskysymyksissä sekä Artikla 12- työryhmän työpanokseen. Ohje on tarkoitettu takaamaan yhteinen ymmärrys sekä kansallisten että alueellisten viranomaisten, suojelutahojen sekä muiden tahojen kesken, niiden jotka ovat vastuussa tai mukana luontodirektiivin toimeenpanossa. Se pyrkii tarjoamaan käytännöllisiä ja joustavia tapoja säännösten soveltamiseen huomioiden olemassa olevan lainsäädäntökehyksen. Myös EY -tuomioistuin on hakenut tulkintaansa tukea ohjeesta. Tulkintaohje luo selkeän ja johdonmukaisen perustan 16 artiklan soveltamiselle.
Tulkintaohjeessa nimenomaisesti suositellaan luontodirektiivin 16 artiklan 1 e-poikkeusperusteen käyttöä eli kannanhoidollista metsästystä silloin, kun jäsenvaltiossa on tiettyä lajia koskeva hoitosuunnitelma käytössä. Esimerkkinä komissio mainitsee ilveksen hoitosuunnitelman Latviassa. Komissio toteaa, että rajoitetulla ja tiukasti kontrolloidulla metsästäjien toimesta tapahtuvalla pyynnillä voidaan katsoa olevan positiivinen vaikutus populaatioon ja yleiseen mielipiteeseen. Siksi toiminta noudattaa täysin luontodirektiivin 16 artiklan 1 e-kohtaa.
Muu tyydyttävä ratkaisu ja suotuisa suojelutaso
Ennen kuin suurpedon suojelusta voidaan poiketa jostain yksilöidystä syystä tai kannanhoidollisessa tarkoituksessa, direktiivi edellyttää, että ensin on selvitettävä onko poikkeamiselle muuta tyydyttävää ratkaisua esim. sähköaita. Lisäksi on aina varmistuttava siitä, että suurpedon metsästys ei heikennä lajin suotuisan suojelutason saavuttamista koskevaa tavoitetta.
