Suurpetokantojen hoitoon ja suojeluun osallistuvat monet viranomaiset, järjestöt ja pedoista kiinnostuneet ihmiset. Myös oikein suunniteltu metsästys on petokantojen hoitoa ja suojelua.
Maa- ja metsätalousministeriö vahvisti Suomen karhukannan hoitosuunnitelman heinäkuussa 2022. Kyseessä on järjestyksessään toinen vahvistettu karhukannan hoitosuunnitelma, joka korvaa vuonna 2007 vahvistetun hoitosuunnitelman. Karhukannan hoidon ja suojelun päätavoitteina on säilyttää kanta suotuisalla suojelutasolla ja ylläpitää karhukannan ihmisarkuutta.
Karhu. Kuva: Markku Pirttimaa.
Karhukannan hoitosuunnitelman keskeiset toimenpidekokonaisuudet ovat: syventyvä ja laajentuva tieto karhukannasta, kannanhoidolliset toimenpiteet sekä karhun ja karhun kannanhoidon hyväksyttävyys. Näiden lisäksi hoitosuunnitelman luvussa kolme esitellään muut karhukannan hoitoon liittyvät toimenpiteet. Kaikkiaan hoitosuunnitelmassa on 56 toimenpidettä. Hoitosuunnitelmassa on pohjimmiltaan kyse karhun ja paikallisten ihmisten ja toimijoiden rinnakkaiselon yhteensovittamisesta.
Hoitosuunnitelman toimenpiteet kattavat esimerkiksi karhukannan seurannan ja tutkimuksen, kannanhoidolliset toimenpiteet kuten kannanhoidollisen metsästyksen, karhun aiheuttamien vahinkojen ennaltaehkäisyn ja korvaamisen sekä viestinnän. Karhukannan hoitosuunnitelman toimeenpano kuuluu pääasiassa Suomen riistakeskukselle, Luonnonvarakeskukselle ja maa- ja metsätalousministeriölle.
Karhukannan hoidossa yhtenä tavoitteena on edelleen säilyttää karhukannan suotuisa suojelutaso ja samalla jatkaa toimenpiteitä, jotka on todettu toimiviksi. Toisena päätavoitteena on karhukannan ihmisarkuuden ylläpitäminen, joka turvaa osaltaan sen, että yleinen suhtautuminen karhuun säilyy myönteisenä. Karhu on kunnioitettu eläin osana suomalaista luontoa sekä arvostettu riistalaji.
Karhu on Suomessa luontodirektiivin liitteen IV mukainen laji, joten hoitosuunnitelmassa suotuisaa suojelutasoa tarkastellaan EU:n luontodirektiivin vaatimuksiin perustuen. Suojelutason arviointi on tehty kolme kertaa: kausilta 2001–2006 ja 2007–2012 sekä 2013-2018. Karhukanta on ollut jokaisena raportointikautena suotuisalla suojelutasolla.
Suomi jaetaan kahteen karhukannan kannanhoitoalueeseen
Karhukannan hoidossa Suomi jaetaan kahteen kannanhoitoalueeseen eli poronhoitoalueeseen ja poronhoitoalueen ulkopuoliseen Suomeen eli niin sanottuun muuhun Suomeen. Koko maata koskevaa karhukannan hoitoa ei ole tarkoituksenmukaista jakaa liian pieniin aluekokonaisuuksiin hoitosuunnitelmatasolla, jossa tarkastellaan laajasti Suomen karhukannan hoitoa.
Jako kahteen kannanhoidon alueeseen kuvaa myös karhukannan tämänhetkistä runsauden tilaa kyseisillä alueilla. Poronhoitoalueella karhukanta on harvempi kuin poronhoitoalueen ulkopuolisessa Suomessa. Toisaalta poronhoitoalueen havaintoaineisto on edelleen vähäinen. Havaintoaineiston vähäisyys johtuu suurelta osin harvasta havainnoitsijaverkostosta. Poronhoitoalueen karhukanta on karhuhavaintojen alueellisen jakautumisen perusteella runsain itäisen valtakunnanrajan tuntumassa. Muualla Suomessa karhukanta on painottunut Itä-Suomeen niin sanotulle vakiintuneen kannan alueelle. Karhujen aiheuttamat vahingot niin vahinkoeläinten kuin vahinkojen määrien suhteen ovat myös erilaisia alueiden välillä.
Poronhoitoalueella tavoitteena on karhun aiheuttamien vahinkojen vähentäminen vahinkoperusteisilla poikkeusluvilla ja karhun kiintiömetsästyksellä. Muun Suomen alueella tavoitteena on turvata karhukannan suotuisa suojelutaso ja alueellisesti sosiaalinen kestävyys. Tavoitteena on vakiinnuttaa kanta poronhoitoalueen ulkopuolella viime vuosien keskimääräiselle tasolle, mutta mahdollistaa karhukannan leviäminen laajemmalle alueelle niin että karhuja esiintyisi nykyistä tasaisemmin sille luontaisesti sopivissa elinympäristöissä muun Suomen kannanhoitoalueella. Muun Suomen alueella karhun metsästys tapahtuu pääasiassa kannanhoidollisin poikkeusluvin.
Tutustu Suomen karhukannan hoitosuunnitelmaan (mmm.fi, PDF 1,28 MT, avautuu uuteen välilehteen)
Karhunmetsästys on Suomessa kokenut tavallaan uuden tulemisen. Karhukannan vahvistumisen myötä on metsästäjien yhä laajemmalla alueella mahdollista osallistua karhunmetsästykseen. Karhunmetsästystaidot ovat säilyneet hyvin Itä- ja Pohjois-Suomessa. Muualla maassa metsästysperinteisiin on tullut katk...
Luonnonvarakeskuksen arviot suurpetokannoista perustuvat ensisijaisesti vapaaehtoisten petoyhdyshenkilöiden keräämiin suurpetohavaintoihin, joita ovat näköhavainnot ja suurpetojen maastoon jättämät jäljet ja jätökset.
Suurpedot herättävät ihmisissä voimakkaita reaktioita. Niitä pelätään ja jopa vihataan. Toisaalta suurpetoja halutaan suojella. Monelle suurpedot ovat erämaiden symboleita. Suurimmalle osalle ihmisistä suurpedot ovat todellisuudessa aika tuntemattomia.
Suurpetojen asemaa sääntelee Euroopan unionin luontodirektiivi, jonka määräykset on sisällytetty Suomen metsästyslakiin ja -asetukseen. EU:n jäsenmaana Suomi huomioi päätöksenteossaan yhteisön lainsäädännön.
