Suurpetokantojen hoitoon ja suojeluun osallistuvat monet viranomaiset, järjestöt ja pedoista kiinnostuneet ihmiset. Myös oikein suunniteltu metsästys on petokantojen hoitoa ja suojelua.
Suomen ahmakannan hoitosuunnitelma vahvistettiin vuonna 2014. Suomen ahmakannan hoitosuunnitelma poikkeaa aiemmista hoitosuunnitelmista rakenteeltaan. Varsinainen hoitosuunnitelma kattaa vain ahmakannan hoidon tavoitteet ja toimenpiteet. hoitosuunnitelman tukena on erillinen julkaisu hoitosuunnitelman taustoista ja perusteista.
Ahma. Kuva: Antti Leinonen.
Hoitosuunnitelmassa esitellään sekä ahman biologiaan perustuvat että tärkeät yhteiskunnalliset suuntaviivat, joiden mukaan Suomessa ahmakantaa hoidetaan suunnitelmallisesti niin, että ahma säilyy elinvoimaisena osana Suomen luontoa. Ahmakannan hoitoa linjaavat yhtäältä kansainvälisten sopimusten ja luontodirektiivin velvoitteet ahmakannan suotuisan suojelutason saavuttamisesta, yleiset äärimmäisen uhanalaisen lajin kannan turvaamista koskevat tavoitteet, sekä toisaalta yhteiskunnan sosioekonomisista tarpeista nousevat vaatimukset ahman aiheuttamien vahinkojen minimoimiseksi.
Suomessa voi katsoa elintapojensa ja esiintymisensä perusteella esiintyvän kaksi erilaista ahmaa. Pienestä kokonaispopulaatiokoostaan huolimatta ahma on tihentymäalueellaan Tunturi-Lapissa merkittävin porovahinkojen aiheuttaja. Toisaalta poronhoitoalueen ulkopuolella elävä metsäahma on hitaasti lisääntynyt ja levittäytynyt uusille alueille ilman, että siitä olisi ollut ihmisille haittaa tai häiriötä.
Suomi jaetaan ahmakannan hoidossa kolmeen kannanhoidon suuralueeseen, joita ovat pohjoinen ja itäinen poronhoitoalue, muu poronhoitoalue sekä Metsä-Suomi.
Pohjoisen ja itäisen poronhoitoalueen kannanhoitoalueen tavoitteena on vakaa ahmakanta ja sen tasainen levittäytyminen sekä yhteyden turvaaminen Skandinavian ja Venäjän populaatioihin.
Muun poronhoitoalueen kannanhoitoalueen tavoitteena on levittäytyminen uusille elinpiireille. Ahmojen vapaa liikkuminen poronhoitoalueen ja muun Suomen välillä turvataan.
Metsä-Suomen kannanhoitoalueen ahmakannan annetaan kasvaa ja levittäytyä luontaisesti uusille elinpiireille.
Keskeiset toimenpiteet kohdistuvat mm. ahmakannan vahvistamiseen poronhoitoalueen ulkopuolella, ahman aiheuttamien porovahinkojen vähentämiseen ja ahmakannan seurantamenetelmien kehittämiseen.
Tutustu Suomen ahmakannan hoitosuunnitelmaan (mmm.fi, PDF 883 kt)
Suomessa tulee välillä ilmi suurpetojen laittomia tappoja, minkä vuoksi viranomaiset ovat lisänneet erämaiden valvontaa.
Luonnonvarakeskuksen arviot suurpetokannoista perustuvat ensisijaisesti vapaaehtoisten petoyhdyshenkilöiden keräämiin suurpetohavaintoihin, joita ovat näköhavainnot ja suurpetojen maastoon jättämät jäljet ja jätökset.
Suurpedot herättävät ihmisissä voimakkaita reaktioita. Niitä pelätään ja jopa vihataan. Toisaalta suurpetoja halutaan suojella. Monelle suurpedot ovat erämaiden symboleita. Suurimmalle osalle ihmisistä suurpedot ovat todellisuudessa aika tuntemattomia.
Suurpetojen asemaa sääntelee Euroopan unionin luontodirektiivi, jonka määräykset on sisällytetty Suomen metsästyslakiin ja -asetukseen. EU:n jäsenmaana Suomi huomioi päätöksenteossaan yhteisön lainsäädännön.
