Suojelu ja metsästys
Suurpedot ovat EU:n luontodirektiivin tiukasti suojelemia lajeja. Niitä voidaan kuitenkin myös metsästää, koska direktiivi sallii poiketa suojelusta. Runsaslukuisten lajien – karhun ja ilveksen – metsästys voi olla osa lajien kannanhoitoa, kun taas suden ja ahman metsästyksessä sallitaan vain uhkaa ja vahinkoa aiheuttavien yksilöiden kaataminen.
Karhun ateria. Kuva: Antti Leinonen.
Vastuu suurpetokantojen hoidosta ja säilyttämisestä kuuluu maa- ja metsätalousministeriölle, joka asettaa vuosittain asetuksellaan suurimman sallitun saalismäärän, jonka pohjalta Suomen riistakeskus voi myöntää hakemuksesta poikkeuslupia. Suurimmat sallitut saalismäärät perustuvat Luonnonvarakeskuksen vuosittaisiin kanta-arvioihin. Saalismäärät asetetaan niin, että metsästys ei heikennä lajien suojelutasoa.
Suurpetokantojen hoitoon ja suojeluun osallistuvat monet viranomaiset, järjestöt ja pedoista kiinnostuneet ihmiset. Myös oikein suunniteltu metsästys on petokantojen hoitoa ja suojelua.
Suurpetokantojen hoitosuunnitelmat
Suomalaisten näkemykset suurpetokantojen hoidosta ja suojelusta ovat joskus ristiriitaiset. Erilaiset näkemykset pyritään sovittamaan yhteen suurpedoille laadituilla valtakunnallisilla hoitosuunnitelmilla.
Suojelu
Suomi on sitoutunut niin kansallisesti kuin kansainvälisin sopimuksin ylläpitämään suotuisan suojelutason petokannat. Elinvoimainen minimipopulaatio (MVP) on eläintieteilijöiden käsitys siitä, millä minimimäärällä jokin eläinkanta säilyy myös tulevaisuudessa eikä kuole sukupuuttoon. Jos eläinkanta on liian pieni, se häviää mitä luultavimmin useiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta, vaikka päällisin puolin kaikki näyttäisi olevan kunnossa. Lue suojelun tilasta ja menetelmistä.
Metsästys
Suurpedot ovat metsästyslain mukaan rauhoitettuja riistaeläimiä. Niitä voidaan metsästää rajoitetusti poikkeusluvilla. Maa- ja metsätalousministeriö antaa vuosittain ilvestä, karhua, sutta ja ahmaa koskevan asetuksen suurimmasta sallitusta saalismäärästä.
Lainsäädäntö ja määräykset
Suomen suurpetojen suojelussa ja metsästyksessä sovelletaan kansallista lainsäädäntöä ja kansainvälisiä sopimuksia. Tutustu lisää sovellettaviin lakeihin.
Suurpetotutkimus
Suurpetotutkimuksen päätehtäviä ovat suurpetokantojen kartoitus ja petojen elintapojen tutkiminen. Suurpetokannoista selvitetään määrän lisäksi kannan ikä- ja sukupuolirakenne sekä geneettinen rakenne. Tutkimuksella saadaan tietoa myös suurpetojen liikkumisesta, elinpiiristä, ravinnosta, elinympäristöstä ja suhteesta ihmistoimintoihin. Lue lisää suurpetotutkimuksesta.
Suurpetokantojen hoitosuunnitelmat
Suomalaisten näkemykset suurpetokantojen hoidosta ja suojelusta ovat joskus ristiriitaiset. Erilaiset näkemykset pyritään sovittamaan yhteen suurpedoille laadituilla valtakunnallisilla hoitosuunnitelmilla.
Lainsäädäntö ja määräykset
Suomen suurpetojen suojelussa ja metsästyksessä sovelletaan kansallista lainsäädäntöä ja hoitosuunnitelmien linjauksia.
Havainnot kannanarvioinnin perustana
Luonnonvarakeskuksen arviot suurpetokannoista perustuvat ensisijaisesti vapaaehtoisten petoyhdyshenkilöiden keräämiin suurpetohavaintoihin, joita ovat näköhavainnot ja suurpetojen maastoon jättämät jäljet ja jätökset.
