SATUJA JA RUNOJA SUURPEDOISTA
Saduissa karhu on useimmiten arvostettu metsänkuningas - viisas, vahva ja kunnioitettu. Se voi olla myös helposti höynäytettävissä oleva tyhmyri tai äkkipikainen voimamies. Susi puolestaan on useimmin julma peto, pienen Punahilkan syöjä. Ilves ja ahma eivät juurikaan ole satuihin päässeet muuten kuin pienissä sivurooleissa.
Seuraavat sadut ovat perinteisiä suomalaisia eläinsatuja. Karhurunot-osio pitää sisällään sekä vanhoja kansanrunoja, sanontoja että uudempiakin runoja.
Suurpedot levolla. Piirros: Luontokeskus Petola, Miikka Kyllönen.
Karhu ja muurahainen
Karhu kohtasi metsässä kulkiessaan muurahaisen. Se katseli säälien pienen eläväisen touhuja suuren männyn juurella... Lue koko satu.
Karhun ja suden synty
Eräänä iltana, kaskenkaadon jälkeen, karhu, susi ja kettu makasivat kuusen juurella tuijottaen haaleansinistä kevättaivasta... Lue koko satu.
Mistä tuulee?
Karhu sai kerran metsästäessään elävän teeren. Karhun kantaessa teertä tyytyväisenä hampaissaan, tuli kettu vastaan... Lue koko satu.
Karhun kalanpyynti
Karhu oli herännyt hetkeksi talviuniltaan ja tallusteli unisena metsässä. Yllättäen se kohtasi mäenrinteen alla kaloja syövän ketun... Lue koko satu.
Karhurunoja
Karhua on runoilla kunnioitettu, lepytelty, loitsuttu ja nostatettu. Runoja löytyy kansanrunoudesta ja uusia syntyy runoilijan inspiraation mukaan. Tutustu karhurunoihin.
Galleria
Tutustu suurpetoihin kuvina. Galleriaan on koottu kuvia ja videoita suurpedoista ja niiden elämästä eri vuodenaikoina.
Pedoista kerrottua
Ihmisen ja karhun suhde on aikojen saatossa ollut varsin monitahoinen. Karhua on vihattu ja pelätty, toisaalta kunnioitettu ja rakastettu. Suteen suhtautuminen näyttää aina olleen kielteistä, ja ilveksestä on ollut varsin vähän sanottavaa sen kummemmin hyvässä kuin pahassakaan. Ahmaa on pidetty piru...