Suden jäljet

Suden käyntijäljet

Sudella on tyypilliset koiraeläimen jäljet. Ison koiran ja suden jälkiä on erittäin vaikea erottaa toisistaan. Koiraeläimille tyypillisesti suden etukäpälän jäljet (10-11 cm) ovat suuremmat kuin takatassun (9-10 cm). Suden jälkiä mitatessa kynsiä ei oteta mittaukseen mukaan.

Suden jäljessä näkyvät selvästi pitkien ja voimakkaiden kynsien (4 kpl) painaumat. Suden takatassun varpaat ovat enemmän supussa, jolloin sen jälki näyttää hieman pitkulaisemmalta kuin etutassun jälki. Suden etu- ja takajalan jäljen voi erottaa myös keskianturan muodon perusteella. Etujalan keskiantura on hieman kovera kun takajalan on kupera tai suora. Suden etu- ja keskivarpaat ovat symmetrisesti linjassa toisin kuin ilveksellä, jonka keskivarpaiden jäljet ovat epäsymmetriset.

Pehmeällä lumella, kuten myös upottavalla suolla susi levittää varpaansa mahdollisimman leveiksi. Tällöin on vaarana, että suden jäljet voidaan sekoittaa ilveksen jälkiin. Pehmeällä lumella suden kynnenpainallukset eivät aina ole näkyvissä. Tällöin huomio tulee kiinnittää keskivarpaiden painalluksiin, jotka sudella ovat aina symmetriset eli samassa linjassa. Tosin jos lunta on satanut jälkien päälle, ei anturan painalluksia lumesta kykene erottamaan. Tällöin on seurattava jälkeä niin kauan kuin löytyy selkeä tassunpainallus kuusen alta tai muusta vastaavasta paikasta.

Susi liikkuu mieluiten ravaten. Kovalla alustalla susi ravaa useimmiten ruumis hieman vinottain menosuuntaan. Tällöin jää parijälkiä joiden askelväli voi olla kaksikin metriä. Pehmeällä lumella askelväli lyhenee (120-160 cm), ja susi astuu takatassunsa samaan jälkeen kuin etutassun. Talvella sudenjälkijono on tyypillisimmillään helmimäinen ravijälkijono. Syvässä ja upottavassa hangessa susi voi paikoitellen joutua hyppimään. Tämä kuluttaa runsaasti voimia, joten yleensä susi ei liiku pidempiä matkoja hyppimällä.

Susi on liikkeissään määrätietoinen ja suoraviivainen, jolloin jäljet ovat samassa linjassa eli askelleveys on pieni. Pennut käyttäytyvät leikkisämmin, ja ne ovat muutenkin uteliaampia. Loppusyksystä ensilumen aikoihin pentujen tassut ovat kasvaneet jo täyteen mittaansa eli pentuja ei voi enää silloin erottaa aikuisista yksilöistä tassun koon perusteella. Sen sijaan hypähtely ja muu vallaton pelehtiminen lumessa on tyypillistä pentumaista käyttäytymistä.

Pehmeässä lumessa sudet astuvat samoihin jälkiin. Tällöin jäljen pohjalla lumi pakkautuu tiiviimmäksi ja jälkikuoppa suurenee. Susien tarkkaa lukumäärää on usein kuitenkin vaikea arvioida. Ainoastaan niissä kohdissa sen voi luotettavasti tehdä, joissa lauma on jostain syystä hetkeksi hajaantunut tai laskemalla makuujäljet susien lepopaikalta.

Suden tai susien kulkusuuntaa on joskus vaikea päätellä pehmeässä lumessa. Yleensä irtolunta lentää menosuuntaan päin joissakin kohdin jälkijonoa. Suden jalanjälki on myös selkeärajaisempi menosuuntaan nähden, sillä jalkavarsi jättää usein vinon painauman lumeen tulosuunnasta päin.

Suden muita jälkiä

Sudet lepäävät aika ajoin niin päivällä kuin öiseenkin aikaan. Sulan maan aikaan suden lepopaikkoja ei juurikaan löydä, ellei käy satumainen tuuri. Talvella makuupaikat näkyvät lumessa selvästi. Susien maakuupaikka on aina muuta maastoa korkeammalla, ja sudet asettautuvat makaamaan niin, että ne voivat samalla tarkkailla ympäristöään. Susien makuupaikka ei aina ole suojaisessa paikassa vaan ne saattavat loikoilla keskellä isoa hakkuuaukiotakin.

Sudenpesä

Sudenpesä voi olla aika vaatimattoman oloinen, eikä sitä juurikaan huomaa ympäristöstään. Suomessa sudet eivät juurikaan kaiva maan alle luolamaista pesää, kuten Etelä-Euroopassa. Meillä sudenpesä saattaa olla kaatuneen puunjuurakon alla tai metsäojan penkassa.

Suden uloste

Suden ulosteet ovat noin 2,5-3 cm paksuja, pötkömäisiä sekä pahan ja voimakkaan hajuisia. Ne muistuttavat hieman koiran ulostetta. Suden ulosteessa on yleensä karvoja ja luunpaloja. Mitä mustempaa suden uloste on, sitä lihapitoisempaa suden ruoka on ollut. Kuvassa suden uloste, jossa on paljon saaliseläimen karvaa. Saaliista ei enää ole tässä vaiheessa paljoakaan jäljellä, kun ulosteessa on paljon karvaa ja ulosteen väri on ruskean harmaa.

Virtsamerkit

Koirien tapaan uros nostaa jalkaansa ja naaras virtsaa istuallaan. Susilaumassa yleensä johtajapari, uros ja naaras, virtsaa koipea nostamalla ja muut virtsaavat istualtaan. Susi merkitsee elinpiiriään myös virtsamerkein. Reviiriään merkitsevä susi nostaa jalkaansa ja virtsaamispaikka on selvästi näkyvä, kuten kivi tai puunrunko. Mikäli merkkaavan susinaaraan virtsassa on verta, naaras on tulossa kiimaan. Tällöin on mitä todennäköisimmin odotettavissa keväällä susipentue. Naarassusi tulee kiimaan helmi-maaliskuussa.

Saalis

Suden tappamat hirvieläimet tuntee siitä, että niitä on purtu voimakkaasti kurkusta. Tällöin lämmin veri valuu läpi hangen maaperään asti. Susi repii metsäpeuran tai poron kurkkua selvästi pahemmin kuin ilves. Hirveä sudet raatelevat usein myös kyljistä ja takajaloista. Sudet syövät usein tappamansa hirvieläimet lähes kokonaan, ja tällöin karvoja, luita ja pötsi löytyy haaskan lähettyviltä. Löydetyn haaskan aiheuttajaa voi arvioida tarkastamalla, onko suuria luita purtu rikki. Susi voimakkaana purijana voi paloitella ja rikkoa suuria luita, mitä karhu ei tee. Toki saaliin tappanut laji voi silti jäädä pimentoon; susi voi käyttää karhun kaatamaan haaskaa hyväkseen.