Suden Elintavat ja lisääntyminen
Sudet elävät kiinteinä pareina, jotka lisääntyvät yleensä vuosittain. Susilauma on tavallisesti perheyhteisö, joka muodostuu parista (nk. alfapari) ja sen jälkikasvusta. Muunlaisiakin laumarakenteita tunnetaan, mutta ne ovat harvinaisempia. Suomessa susilaumoissa on keskimäärin seitsemän yksilöä. Susi liikkuu kaikkina vuorokauden aikoina, pääasiassa kuitenkin hämärissä ja yöllä. Susi on erittäin kestävä ja nopea liikkuja.
Sudet elävät kiinteinä pareina, jotka lisääntyvät yleensä vuosittain
Sudenpennut. Kuva: Lassi Rautiainen.
Reviiri
Susilauman reviirin koko määräytyy ravinto- ja susitiheyden mukaan. Suomessa keskimääräinen reviirin koko on noin 800–1200 neliökilometriä laskutavasta riippuen. Reviirialueella susilauman on pystyttävä tyydyttämään kaikki lauman ravintoon, suojaan ja lisääntymiseen liittyvät tarpeet. Reviirialueen rajat pysyvät vuodesta toiseen kutakuinkin samoina, ellei lauman rakenteessa tapahdu suuria muutoksia. Reviiriä puolustetaan myös saman lajin muilta laumaan kuulumattomilta yksilöiltä. Käyttäytymisen perusteella voidaan todeta, että reviirin alueella ei elä vakituisesti muita kuin laumaan kuuluvia yksiöitä.
Susi karttaa ihmistä, eikä sutta pääse näkemään kuin hyvällä onnella. Sudella ei ole luontaisia vihollisia.
Lisääntyminen
Suden kiima-aika on helmi-maaliskuussa. Suden kantoaika on 60–63 vuorokautta, ja penikointi ajoittuu toukokuun puoleenväliin. Synnytyksen lähestyessä pari valitsee synnytyspesäpaikan, joka on yleensä vaatimaton suojainen tila esimerkiksi kuusen alaoksien alla. Poikaset siirretään noin yhden-kolmen viikon kuluttua parempaan vaihtopesään, joka on usein veden lähellä. Vaihtopesä voi olla rakenteeltaan voimakkaampi, jopa hiekkaan kaivettu kunnollinen luola. Sudet käyttävät harvoin samaa synnytyspesää, mutta voivat käyttää samoja vaihtopesiä vuosien välillä.
Naaras synnyttää tavallisimmin kolmesta kuuteen pentua, mutta susi voi saada yli kymmenenkin poikasta. Pentuja vartioi aina joku vanhemmista lauman jäsenistä, ns. lastenvahti, joka voi olla edellisen vuoden pentueesta jäänyt yksilö. Pentujen kuolleisuus susilla on korkea, jopa puolet pennuista saattaa menehtyä loisiin, sairauksiin ja ravinnon puutteeseen. Suden syömä ravinto vaihtelee erityisesti juuri alkukesällä. Saaliina voi olla hirven ohella pienempiä eläimiä, kuten jäniksiä, jyrsijöitä ja lintuja. Pennuille on saatava ruokaa päivittäin.
Loppukesällä lauman liikkuminen kasvaa selvästi eikä pesäpaikka ole enää sen kiintopisteenä. Syksyä kohti, pentujen kasvaessa, saalistus helpottuu ja ravintona on taas enemmän suurriistaa, kuten hirven vasoja. Koko lauma osallistuu ravinnon hankintaan ja pennut opettelevat metsästämään.
Ravinto ja saalistaminen
Susi on lihansyöjä. Saaliseläinten saatavuus vaikuttaa suden ravinnon koostumukseen suuresti. Saalisvalikoimaan sisältyvät myyrät, sopulit, jänikset, linnut, peurat, poro ja hirvi. Susi saalistaa pääosin sorkkaeläimiä, havumetsävyöhykkeellä tavallisesti hirviä, mutta myös haaskat ja jopa pikkunisäkk...
Esiintyminen
Runsaimmat susikannat ovat itärajan lähellä, mutta viime vuosina susien määrä on lisääntynyt voimakkaasti läntisessä Suomessa. Kierteleviä ja pesiviäkin susia voi esiintyä koko maassa. Susilauman reviirin koko määräytyy ravinto- ja susitiheyden mukaan. Suomessa keskimääräinen vuotuinen reviirin koko...