Karhun tuntomerkit
Karhun turkki on hyvin tuuhea ja se antaa sen ruumiille pyöreän vaikutelman. Korvat ovat pienet ja pyöreäpäiset, mutta erottuvat kuitenkin selvästi. Karhun väritys vaihtelee mustanruskeasta kellanruskeaan.
Karhu. Kuva: Petri Timonen.
Karhu on Suomen suurin petoeläin
- Ruumiin pituus: 135-250 cm
- Naaraiden paino on 45-170 kg ja urosten 47-300 kg
- Häntä on 5-15 cm pitkä ja se on osittain turkin peitossa
Anatomia
Karhun hyvin kehittyneestä hajuaistista kertoo suhteellisen pitkä kuono, missä nenäontelon hajuepiteelit sijaitsevat. Karhun näköaisti on heikko ja karhun silmä on suhteellisen pienikokoinen.
Karhun hampaiden rakenne kertoo paljon sen monipuolisesta ravinnosta. Kulmahampaat ovat pitkät ja voimakkaat, mikä mahdollistaa saaliin kiinni pitämisen ja tappamisen. Karhun ravinnosta vain noin neljännes on lihaa. Niinpä sen raateluhammas on suhteellisen pieni verrattuna muihin suurpetoihin. Poskihampaiden rakenne soveltuu melko leveine ja nystyräisine purupintoineen paremmin kasviravinnon hienontamiseen ja jauhamiseen kuin lihan leikkaamiseen. Leveä poskikaari on merkkinä siitä, että poskikaaren ja alaleuan välinen lihas on hyvin kehittynyt, ja mahdollistaa voimakkaan sivuttaissuuntaisen jauhavan liikkeen ala- ja yläleuan välillä.
Kallon takaosan luuharjanteet tarjoavat kiinnityspinnan voimakkaille niskan lihaksille. Näin karhu voi siirrellä suuriakin saaliseläimiä myöhempää käyttöä varten.
Karhun jäljet
Karhulla on suurimmat käyntijäljet maamme luonnonvaraisista eläimistä. Karhun takakäpälän jälki muistuttaa hieman ihmisen jalan jälkeä. Kesällä karhun jälijltä voit löytää rikottuja muurahaispesiä ja kantoja. Talvella karhun talvipesästä saattaa näkyä vain pelkkä hengitysaukko.
Elintavat ja lisääntyminen
Karhu nukkuu lumisen ajan talviunta. Karhut vetäytyvät talvipesilleen syys-marraskuussa ja ne heräävät maalis-toukokuussa. Kesällä urokset liikkuvat paljon enemmän kuin yleensä uskotaan.