Ilveksen tuntomerkit

Ilves on ainoa luonnonvarainen kissaeläimemme

• Ruumiin pituus: 70-140 cm, häntä 15-25 cm
• Paino tavallisesti 10-25 kg, uros naarasta kookkaampi

Kesällä ilveksen turkki on punaharmaa, talvella harmaanvalkea. Turkissa on ruskeita tai mustia täpliä ja juovia, mutta myös lähes täplättömiä yksilöitä esiintyy. Vatsanalus on vaalea. Korvan kärjissä on mustat tupsut. Korvalehdissä on takana vaaleat läikät, jotka näkyvät hämärässä hyvin. Ilveksen silmät ovat suuret suhteessa kallon kokoon, väriltään keltaiset ja silmäterät ovat pyöreät.

Ilveksen ruumiinrakenne on hoikka ja pitkulainen. Sen selkä on melko pitkä, jalat ovat suhteessa muuhun ruumiiseen pitemmät kuin kotikissalla, ja lisäksi takajalat ovat etujalkoja pidemmät. Kissaeläinten tavoin ilves kykenee vetämään kynnet tassun sisään. Kynsiä se käyttää saalistaessaan, kiivetessään puuhun tai apuna liukkaalla pinnalla. Jäljissä kynsien painaumat eivät yleensä näy, mutta ne saattavat näkyä kovalla upottavalla hangella tai rinteessä olevissa käyntijäljissä, kun ilves harottaa varpaitaan saadakseen parempaa pitoa alustaan. Ilveksen lyhyt häntä on mustakärkinen.

Anatomia

Ilveksen tärkeimpiä aisteja ovat erittäin tarkat näkö ja kuulo. Vaikka ilveksen hajuaisti on hyvä, se ei ole ilveksen saalistukselle yhtä tärkeä kuin näkö- tai kuuloaisti.

Evoluutio on hionut ilveksestä mestarisaalistajan. Ilves on suurpedoistamme puhtaimmin lihansyöjä ja verrattuna muihin suurpetolajeihin, sen kallo on rakenteellisesti lihansyöntiin erikoistunein.

Kulmahampaat ovat erityisen pitkät, terävät ja veitsimäisesti litistyneet. Raateluhampaat ovat voimakkaat ja hyvin kehittyneet ja muodoltaan hyvin leikkaamiseen soveltuvat. Poskihampaat, joiden tehtävänä on yleensä hienontaa ja jauhaa karkeampaa ravintoa, ovat olemattomat. Hampaiston sekä kallon rakenne kertoo siitä, että ilveksellä ei ole suden tapaista puruvoimaa esimerkiksi luiden murskaamiseen tai vastaavan muun karkean ravinnon käyttöön.

Leuat ovat suhteellisen lyhyet ja voimakkaat, ja laaja ulkoneva poskikaari tarjoaa hyvän kiinnittymispinnan suurille leukalihaksille. Ilveksen kallossa ei ole luuharjanteita, mutta sen korkea muoto tarjoaa laajan kiinnittymispinnan suurille niskalihaksille. Niskalihakset yhdessä leukalihasten kanssa antavat saalistuksessa tarvittavan puru- ja kiinnipitovoiman ja lisäksi vaimentavat ja välittävät saalistuksen aiheuttamia iskuja kallosta koko ruumiiseen.