Ilveksen ravinto ja saalistaminen

Ilves on lihansyöjä

Sen saalisvalikoima on hyvin laaja pikkujyrsijöistä ja linnuista peuran ja poron kokoluokkaan. Suosittua ravintoa ovat jäniseläimet (rusakko ja metsäjänis) ja pienet hirvieläimet, kuten metsäkauris ja valkohäntäpeura sekä Lapissa porot. Myös metsäkanalinnut ovat ilvekselle tärkeä saaliseläinryhmä. Suomessa tutkimusten mukaan ilves käyttää ravinnokseen myös pienpetoja kuten supikoira ja kettu, verottaen joskus paikallisesti niiden kantaa voimakkaasti. Ilveksen kesäaikainen ravinnon käyttö eroaa talviajasta siten että lintujen osuus ravinnosta on suurempi. Ilves syö etupäässä tuoretta ravintoa eikä juurikaan käytä muiden eläinten tai ihmisten jättämiä haaskoja ravintonaan.

Kuinka ilves saalistaa?

Ilves vaanii saalistaan ja yllättää saaliseläimen hiipimällä ja hyppäämällä muutamalla loikalla saaliin kimppuun. Suurissa saaliseläimissä kaulassa on siisti purentajälki, ja ruokailu aloitetaan yleensä saaliin takareidestä. Ilves peittää yleensä saaliinsa, ja palaa ruokailemaan, jos se ei tule häirityksi.

Ilveksen tappamassa saaliissa voidaan havaita kurkkuun puremisen jäljet tutkittaessa lähemmin kurkkua ja henkitorvea. Joissakin tapauksessa niissä voidaan nähdä pieniä reikiä ilveksen terävistä kulmahampaista, jos kurkku ja henkitorvi avataan. Kulmahampaiden väli on 25-35mm.

Jos ilves ei pääse puremaan kurkusta, se saattaa joskus harvoin purra niskaan, mutta koskaan sen jäljiltä ei jää puremajälkiä alemmaksi selkään, kuten usein nähdään ahman uhreissa. Joskus saaliin mahasta tai kyljiltä löytyy ilveksen kynnen jäljet. Ilveksen tappopaikoilla näkyy vain harvoin merkkejä kamppailuista.

Tavallisesti ilves näyttää aloittavan saaliin syömisen reisistä ja lavoista. Pään ja kaulan yläosan se jättää koskemattomaksi, kuten myös keuhkot ja mahalaukun. Ilves ei tavallisesti varastoi saalistaan, mutta se saattaa väliaikaisesti peittää saaliin jäännökset osittain. Ilves saattaa hylätä lähes kokonaisen saaliinsa, jos tulee häirityksi, mutta tässä on suurta yksilöiden välistä vaihtelua. Tutkimusten mukaan ilves syö yleensä saaliistaan kaikki syömäkelpoiset osat, mutta sen hampaiston ja kallon rakenteen vuoksi se ei muiden suurpetojen tavoin pysty murskaamaan luita.