Ilveksen jäljet

Ilveksen käyntijäljet

Ilveksen jäljet ovat tyypilliset kissaeläimen pyöreähköt jäljet. Ilveksellä on neljä varvasta, jotka näkyvät jäljessä. Ilveksen varvasanturat näyttävät pieniltä ja pyöreiltä, toisinaan jopa pitkulaisilta sormenpäiltä. Ilveksen jälki ei ole muodoltaan symmetrinen, sillä etutassun toinen varvas on muita edempänä. Liikkuessaan ilves pitää terävät kyntensä tassun sisään vedettyinä poikkeustapauksia lukuun ottamatta.

Lumessa ilveksen tassunjälki on ulkoreunaltaan hieman epämääräisen näköinen polkuanturoiden tuuhean karvoituksen johdosta. Tämän takia ilveksen jälki lumessa näyttää suurelta, se on 7-12 cm pitkä mitattuna jäljen ulkoreunojen mukaan. Sen sijaan varvasanturoiden mukaan mitattuna ilveksen jäljen pituus on 7-9 cm. Ikäluokan tunnistamiseen jäljen leveysmitta toimii pituutta paremmin, ja se onkin keskeinen havaintoa tarkentava tieto, jonka suurpetoyhdyshenkilöt tallentavat jälkihavainnosta sähköiseen Tassu-tietojärjestelmään.

Ilveksellä on kissaeläinten tapaan hyvin liikkuvat varpaat. Mikäli ilves ojentaa varpaansa kunnolla, jäljestä tulee tavallista leveämpi. Tämän vuoksi ilveksen jäljistä eläimen koon ennustaminen saattaa johtaa harhaan. Päätelmiä tehtäessä tärkeää on huomioida jäljen ikä sekä eläimen liikkumistapa ja -alusta.

Upottavalla tai kovalla hangella ilves hakee kynsillään lisätukea. Näin ilveksen jäljissä kynnen painallukset poikkeuksellisesti näkyvät ja varpaat harottavat. Jäljessä on kuitenkin havaittavissa polkuanturoiden epäsymmetria.

Tavanomaisimmat ilveksen jäljet ovat käyntijälkiä. Ilves myös yleisesti ravaa, Joskus jälki näyttää siltä, että ilves ikään kuin laahaa jalkojaan, kun tassun jäljestä eteenpäin piirtyy viivaa hangen pintaan. Ravissa jälkien välissä lumessa on kaksi yhdensuuntaista jälkiuraa ja ilves astuu etu- ja takatassun samaan jälkeen. Kiinteällä alustalla ilveksen polkuanturoiden jäljet ovat havaittavissa selvästi erillisinä. Ilveksen käyntijäljen askelpituus on 80-110 cm, joka on selvästi lyhyempi kuin sudella. Ravatessa ilveksen askelpituus on 130-150 cm, mutta eläimen koosta ja vauhdista riippuen se voi olla joskus yli puolitoista metriä.

Pehmeässä lumessa ilves astuu etu- ja takajalan samaan jälkeen. Tällöin ilveksen jälkiä voi erehtyä luulemaan suden jäljiksi, etenkin jos jälkien päälle on satanut lunta. Tällöin askelvälin mittaaminen ja eläimen pidempi jäljittäminen voivat antaa viitteitä seurattavasta eläimestä. Pehmeällä lumella polkuanturoiden jälkikuvio ei aina ole näkyvissä, ja tällöin tulisi seurata jälkeä niin kauan kunnes jostakin kohdin löytyy selvä tassun painallus.

Kulkiessaan ilves liikkuu suoraviivaisesti, mutta ei yhtä päämäärätietoisesti kuin susi. Ellei ilves ole siirtymässä paikasta toiseen, saattaa jälkijono hieman kaarrella. Ilves käy harvoin nuuhkimassa puita ja pensaita, sellainen käyttäytyminen viittaa useimmiten koiraan. Ilveksellä on suuri elinalue, ja se yleensä käyttää samoja kulkureittejä. Lumessa liikkuessaan ilves usein hyödyntää jäniksien ja muiden eläimien tekemiä polkuja.

Ilveksen muita jälkiä

Ilves tappaa isot saaliseläimet, kuten valkohäntäpeuran tai poron puremalla niitä kurkkuun. Ilves ei juurikaan raatele saaliseläimensä kurkkua, vaan uhrin kurkusta löytyy teräviä hampaan jälkiä ja maksoittunutta verta. Ilves ei käytä juurikaan haaskoja ravintonaan. Ilman pentuja liikkeellä oleva ilves syö tavallisesti kookkaasta saaliseläimestä hiukan takaosaa.

Ulosteet

Kissojen tavoin ilves peittää virtsansa ja ulosteensa maahan tai lumeen. Ilveksen tuoreuloste on väriltään musta ja pahan hajuinen.

Saalis

Ilves tappaa kookkaat saaliseläimet, kuten valkohäntäpeuran tukehduttamalla puremalla sitä kurkkuun. Ilveksen jäljiltä uhrin kurkusta löytyy neulanterävien hampaanjälkien ympäriltä maksoittunutta verta.