Suomessa tavataan neljää maasuurpetoa, jotka kaikki kuuluvat eri heimoihin. Ilves kuuluu kissaeläimiin, susi koiraeläimiin, ruskeakarhu karhueläimiin ja ahma näätäeläimiin.
Ilves (Lynx lynx) on Suomen ainoa luonnonvarainen kissaeläin. Kissaeläinten tapaan se on suurpedoista ravinnoltaan kaikkein petomaisin. Sen ravinto koostuu melkein yksinomaan nisäkkäistä ja linnuista. Entisaikojen puheet ilveksestä keskittyvät useimmiten arvokkaaseen turkkiin.
Ilveksen kaunis täplikäs turkki oli keskiajalla Skandinaviassa ja Keski-Euroopassa hyvin tavoiteltu ja hinnaltaan varsin kallis. Turkismetsästäjä saattoi saada jopa kokonaisen vuoden palkan sen myynnistä. Keskiajalla uskottiin, ettei ollut niin suurta harmia, etteikö ilveksen kaunis turkki olisi sitä mielipahaa korvannut.
Ilves kesäturkissa. Kuva: Hannu Huttu.
Ilves. Kuva: Lassi Rautiainen
Ilves on ulkomuodoltaan tyypillinen kissaeläin. Kesällä ilveksen turkki on sävyltään punaharmaa, mutta talvella harmaanvalkea. Turkissa on ruskeita tai mustia täpliä ja juovia, mutta myös lähes täplättömiä yksilöitä esiintyy. Ilveksen jalat ovat suhteessa pidemmät kuin kotikissalla, ja takajalat ovat etujalkoja pidemmät. Kissaeläinten tavoin se kykenee vetämään kynnet kokonaan tassun sisään. Kynsiä se käyttää saalistaessaan, kiivetessään puuhun tai apuna liukkaalla pinnalla. Jäljissä kynnet eivät yleensä näy, mutta ne saattavat näkyä upottavalla hangella olevissa käyntijäljissä.
Ilveksen mouruntaa. Kuva: Lassi Rautiainen.
Ilveksen jäljet ovat tyypilliset kissaeläimen pyöreähköt jäljet. Ilveksellä on neljä varvasta, jotka näkyvät jäljessä. Ilveksen varvasanturat näyttävät pieniltä ja pyöreiltä, toisinaan jopa pitkulaisilta sormenpäiltä. Ilveksen jälki ei ole muodoltaan symmetrinen, sillä etutassun toinen varvas on mui...
Ilves on notkea ja äänetön liikkuja. Kissaeläinten tavoin ilvekset näkevät erinomaisesti pimeässä. Ilveksen kuulo on hyvin kehittynyt toisin kuin hajuaisti ja se paikantaa saaliinsa pääosin kuulollaan ja tarkalla näöllään.
Ilves on lihansyöjä. Sen saalisvalikoima on hyvin laaja pikkujyrsijöistä ja linnuista peuran ja poron kokoluokkaan. Suosittua ravintoa ovat jäniseläimet ja pienet hirvieläimet. Myös metsäkanalinnut ovat ilvekselle tärkeää saalista. Ilves ei juurikaan käytä haaskoja ravintonaan.
Suomen ilveskanta on runsastunut metsästyksen rajoittamisen ansiosta ja ilvestä tavataan nykyään koko maassa. Ilveksen elinpiirin koko vaihtelee noin 150-1000 neliökilometrin välillä. Uroksilla on hieman isommat elinpiirit ja yhden uroksen elinalue saattaa olla osittain päällekkäin usean naaraan kan...
Suomen ilveskannan hoitosuunnitelma vahvistettiin vuonna 2006. Hoitosuunnitelmassa kuvataan linjaukset, joita toteuttamalla maa- ja metsätalousministeriö jatkaa suunnitelmallista ilveskannan hoitoa ja kannan vakiinnuttamista pysyväksi osaksi Suomen luontoa. Ilveskannan hoidon ja suojelun perustavoit...
Suomalaisten näkemykset suurpetokantojen hoidosta ja suojelusta ovat joskus ristiriitaiset. Suden, karhun ja ilveksen hoitosuunnitelmia varten on tehty tutkimukset, joissa selvitettiin, miten suurpetokantoja pitäisi suomalaisten mielestä hoitaa. Tiedot kerättiin kirjallisten kyselyjen, haastatteluje...
Ilveksen kannanhoidollinen metsästys päättyi helmikuun lopussa. Saaliiksi saatiin 306 ilvestä. Saalis kasvoi edellistalvesta, jolloin kaadettiin 292 eläintä.