Suomessa asuu neljä suurta maapetoa
Suomessa tavataan neljää maasuurpetoa, jotka kaikki kuuluvat eri heimoihin. Ilves kuuluu kissaeläimiin, susi koiraeläimiin, ruskeakarhu karhueläimiin ja ahma näätäeläimiin. Ne on määritelty kokonsa ja elintapojensa perusteella suurpedoiksi. Suurpeto on peto, joka on ravintoketjun huipulla. Ekologisena käsitteenä pedolla tarkoitetaan mitä tahansa eläintä, joka hankkii ravintonsa saalistamalla ja tappamalla muita eläimiä syödäkseen näiden lihaa tai verta. Maalla elävät suurpetomme kuuluvat Carnivora-nisäkäslahkoon. Niiden selvin tunnusmerkki verrattuna muihin nisäkkäisiin on neljä raateluhammasta.
Suurpetojen merkitys
Suurpedot ovat arvokas osa suomalaista luontoa. Luonnon näkökulmasta suurpedot ovat kehittyneet osaksi luonnon omaa säätelyjärjestelmää, joka pitää ekosysteemin tasapainossa.
Evoluution kuluessa on suurpetojen tehtäväksi luonnossa vakiintunut suurien kasvinsyöjänisäkkäiden kantojen säätely. Usein saaliiksi jäävät heikot yksilöt, joten suurpedot pitävät yllä myös lajien elinvoimaisuutta.
Suurpedoista hyötyvät myös muut eläinlajit, erityisesti haaskansyöjät. Suurpetojen kanssa samoilla seuduilla elävät pienemmät petoeläimet kaluavat loppuun suurpetojen jäljiltä jääneet saaliseläinten osat.
Hyötyä ihmiselle
Ihmisen kulttuurissa suurpetoja on hyödynnetty aina kulttuurin kulloiseenkin vaiheeseen sopivalla tavalla. Ennen suurpetojen nahoista tehtiin turkiksia, vaatteita ja peitteitä. Suurpedoista oli myös aineetonta hyötyä, sillä mies saattoi nostaa sosiaalista asemaansa kaatamalla karhun tai suden. Suurpedot olivat haluttuja, pelättyjä ja kunnioitettuja saaliita.
Nykyisin suurpetoja hyödynnetään muilla tavoin. Suurpetoja metsästetään edelleen, mutta ne ovat haluttuja saaliita myös kameran kautta pyydystettäviksi. Ne ovat alueen matkailullinen vetovoimatekijä. Jo tietämys siitä, että alueella on suurpetoja, riittää antamaan matkailijalle jännitystä sekä tunteen ympäristön aitoudesta ja alkuperäisyydestä.
Pedot työllistävät monia eri tahoja, esimerkiksi matkailuelinkeinoa, luontokuvaajia, tutkijoita, viranomaisia ja toimittajia. Harvinaistumisensa myötä suurpetojen merkitys on kasvanut myös eläintarhojen vetonauloina.
