Ajankohtaista

Susikannan hoitosuunnitelman valmisteluryhmä keskusteli susien laittomasta tappamisesta

Susikannan hoitosuunnitelman valmisteluryhmä keskusteli 15.2.2019 pidetyssä kokouksessaan susien laittomasta tappamisesta ja suden sosiaalisesta hyväksynnästä. Poliisin arvion mukaan suden laiton pyynti on ollut yleistä Suomessa. Valvontaviranomaisten tietoon laittomista tapoista tulee kuitenkin vain pieni osa.

Suden laitonta pyyntiä voidaan poliisin arvion mukaan pitää Suomessa yleisenä ja siten merkittävänä ongelmana. Kyse on niin sanotusta piilorikollisuudesta, koska suurin osa tapauksista ei tule valvontaviranomaisen tietoon. ”Suurpetopolitiikka kriisissä – salakaadot ja yhteisön tuki” tutkimuksessa arvioitiin, että poliisin tietoon tulee vain alle 10 prosenttia laittomista susien tapoista.

Suden ja yleensäkin suurpetojen laittoman tappamisen tai sen yrityksen tutkinta vaatii kohdennettua valvontaa, erityisosaamista ja aikaa. Valmisteluryhmässä oltiinkin sitä mieltä, että tapausten poliisitutkintaan tarvitaan lisää resursseja. Tutkimusten mukaan laitonta pyyntiä toteuttaa usein pieni paikallinen ryhmä, ja kiinnijäämisen riskiä pienentävät paikalliset yhteisöt, jotka vaikenevat tapahtumista. Kyläyhteisöillä ja metsästysseuroilla onkin tärkeä rooli kielteisen asenteen luomisessa susien ja muiden suurpetojen laittoman tappamiseen sekä tiedon tuottamisessa poliisille.

Valmisteluryhmässä kuultiin myös väitöstutkimusta, jossa populaatio- ja elossasäilymismallien avulla arvioitiin laittoman tappamisen osuutta susien kuolleisuudesta Suomessa ja Ruotsissa 2000-luvulla. Tutkimuksen mukaan laiton tappaminen on ollut susien yleisin kuolinsyy, mutta suurin osa laittomista tapoista jää toteen näyttämättä. Myös kohtaloltaan tuntemattomaksi jääneiden susien määrä oli kohtalaisen suuri. Riski suden laittomalle tappamiselle kasvaa kevättalvella. Laittoman tappamisen määrä vaikuttaa vaihtelevan vuositasolla tarkasteltuna.

Vuosina 2001–2014 Ruokavirastossa (aiemmin Evira) tutkituista susista 17 prosenttia oli tapettu laittomasti. Ruokavirastossa tutkittujen susien kuolinsyistä on tietoa täällä.

Miten sudesta voisi tulla siedettävämpi?

Valmisteluryhmässä keskusteltiin myös suden sietämisen tai sosiaalisen hyväksynnän teemasta, joka nivoutuu kysymykseen suden laittoman tappamisen vähentämisestä. Esille tuotiin, että susi on sosiaalisen hyväksynnän näkökulmasta haastava laji monessakin mielessä. Sen kautta voidaan esimerkiksi käydä muutakin kuin vain suoraan susiin tai susipolitiikkaan liittyvää yhteiskunnallista keskustelua.

Valmisteluryhmässä tarkasteltiin aihetta esimerkiksi susireviirialueiden yhteistyöryhmien ja ympäristökonflikteihin liittyvän tutkimuksen näkökulmasta. Monissa ympäristökonflikteihin liittyvissä tapauksissa toimiviksi konfliktin purku- tai hallintakeinoiksi on todettu ruohonjuuritasolla rakennetut hankkeet. Niissä keskeistä on paikallinen ja yhteinen päätöksenteko sekä suunnittelu ja tiivis sidosryhmäyhteistyö. Valmisteluryhmässä nähtiinkin tärkeässä roolissa paikalliset susireviirialueiden yhteistyöryhmät, joiden tehtävänä on muun muassa luoda kokonaisnäkemys alueensa susitilanteesta, jakaa tietoa alueen asukkaille ja suunnitella toimenpiteitä, joilla voidaan ennaltaehkäistä konflikteja. Ryhmien tavoitteena on myös kehittää niin reviirikohtaista susikannanhallinnan suunnittelua kuin parantaa tiedonkulkua eri sidosryhmien välillä.

Valmisteluryhmässä tuotiin myös esille, että kotimaiseen keskusteluun susien ja ihmisten rinnakkainelosta tarvittaisiin esimerkkejä suden hyödyllisyydestä ekosysteemissä ja onnistuneista toimintatavoista esimerkiksi muista maista, joissa on susia.

Lisää tietoa:
Suurpetopolitiikka kriisissä – salakaadot ja yhteisön tuki
Poaching regulates legally hunted wolf population in Finland
One way or another: predictors of wolf poaching in a legally harvested wolf population