Ajankohtaista

Suomi tiivistää yhteistyötä susiasioissa Ruotsin ja Norjan kanssa

Susikannan hoitosuunnitelman valmisteluryhmässä keskusteltiin Suomen susikannan yhteydestä Skandinavian susikantaan sekä susien aiheuttamista porovahingoista ja niiden ehkäisemisestä. Poronhoitoalue on keskeinen kulkureitti Suomen ja Skandinavian susipopulaatioiden välillä.

Maa- ja metsätalousministeriö on vahvistanut yhteistyötään susiasioissa Ruotsin ja Norjan viranomaisten kanssa. Yhteistyön keskiössä on Skandinavian susikannan ja suomalais-venäläisen kannan välinen geenivirta sekä tiedon vaihto susista. Skandinavian susikanta käsittää Ruotsin ja Norjan alueella elävän susikannan, josta on olemassa täydellinen geenikartta. Poronhoitoalue on merkittävä susien kulkureitti eristyneeseen Skandinavian susipopulaatioon. Asia nousi esille susikannan hoitosuunnitelman valmisteluryhmän tapaamisessa viime perjantaina 18. tammikuuta.

Jotta Skandinavian susikanta säilyisi geneettisesti monimuotoisena, tulisi sinne siirtyä vähintään viiden vuoden välein suomalais-venäläisestä susikannasta yksilö, joka lisääntyy. Suomi pyrkii osaltaan mahdollistamaan tämän. Ruotsin Naturvårdsverket seuraa aktiivisesti susikantaa, jotta Suomesta tai Venäjältä vaeltaneet sudet voitaisiin tunnistaa mahdollisimman nopeasti. Susiyksilöiden kannan alkuperä varmistetaan DNA-näytteellä.

Tähän mennessä tunnetuissa tapauksissa susiyksilöt ovat vaeltaneet Suomesta Norjaan tai Ruotsin eteläosiin juuri poronhoitoalueen läpi. Viimeisin tieto uudesta tulokkaasta, joka myös lisääntyi, on vuodelta 2016. Tuolloin todettiin Taalainmaalla Ruotsissa lisääntyvä susipari, josta uros oli suomalais-venäläisestä kannasta. Keväällä 2017 pentuja teki Örebron läänissä suomalais-venäläisen kannan naarassusi, joka oli siirretty sinne ruotsalaisten toimesta vuonna 2013. Nuoret sudet voivat vaeltaa kevät- ja kesäaikaan esteettömästi Suomen poronhoitoalueen kautta Ruotsiin.

Suunta käy myös painvastaiseen suuntaan. Tutkimusten mukaan noin 10 prosenttia Suomen poronhoitoalueella kuolleista susista on peräisin Skandinavian susikannasta.

Porotalouselinkeino ja susi

Valmisteluryhmässä keskusteltiin lisäksi susista poronhoitoalueella ja susien aiheuttamista porovahingoista ja niiden ehkäisemisestä. Esille tuotiin, että porovahinkojen ennaltaehkäisy etenkin luonnonlaitumilla on haastavaa porotalouden erityispiirteet huomioon ottaen. Porovahinkoja voidaan kuitenkin vähentää esimerkiksi tehostetulla paimentamisella sekä porojen ruokinnalla. Valmisteluryhmässä nähtiin, että porovahinkojen ennaltaehkäisyn keinoja tulisi selvittää ja varata resursseja porojen paimennukseen.

Tietoa susien esiintymisestä sekä suurpetoyhdyshenkilöiden Tassu-suurpetohavaintojärjestelmään kirjaamia susi- ja suurpetohavaintoja pidettiin myös tärkeänä. Kirjauksilla saadaan nopeammin tietoa susien liikkeistä, jolloin niihin voidaan myös reagoida nopeammin.

Suurpedoista ahma aiheuttaa eniten porovahinkoja. Ilves ja karhu aiheuttivat vuonna 2017 hieman enemmän porovahinkoja kuin susi. Suden aiheuttamat porovahingot olivat vuonna 2017 arvoltaan Riistavahinkorekisterin tietojen perusteella noin 1,2 miljoonaa euroa ja ne keskittyvät itäiselle ja kaakkoiselle poronhoitoalueelle. Poronhoitoalueen eteläpuolella tai Venäjän rajan tuntumassa olevien susilaumojen läheisyys lisääkin todennäköisyyttä vahingoille.

Poronhoitoalueella susikanta on pyritty poikkeusluvin pitämään porovahinkojen takia pienenä eikä siellä ole pysyviä, pentuja tuottavia laumoja. Graafisia esityksiä suurpetojen aiheuttamista porovahingoista on koottu MMM:n sivuille.

Lisää tietoa: ”Suurpetojen vaikutus poronhoitoon” (Makera-hankkeen loppuraportti luke.fi-sivuilla)